Kirjelmä

Suomi on viimein ajautunut lamaan. Verotulot supistuvat, työttömien määrä kasvaa ja samaan aikaan valtion pitäisi maksaa takaisin miljardivelkojaan. Jostain täytyy leikata, sillä muutoin kansantalous tulee velkaantumaan pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja mistäpä olisikaan parempi leikata kuin puolustuskyvyttömiltä?

"Me ollaan tulevaisuus", lauloi Pikku G aikanaan, mutta hallitus on tuntunut unohtaneen sen täysin. Oma kotikuntani säästää kierrättämällä vanhoja kirjoja yhä pitempään, supistamalla koulun ruokabudjettia ja suurentamalla luokkakokoja. Oulu suunnittelee jättimäistä suurkoulua, tarhoja suljetaan kesäksi ja pienempiä kyläkouluja lopullisesti. Niin, meiltä te, päättäjät, todellakin leikkaatte. Ja miksipä ette, sillä mitä me olemme vastaan sanomaan. Eläkekiistassa ihmiset nostivat yhdessätuumin äänensä, mutta nuoren hento ääni ei vielä pysty kantamaan kauas. Ei niin kauan kun sitä kuuntelemassa ovat vain kuurot korvat.

Muistakaa kuitenkin tämä: me emme unohda teidän tekojanne. Me muistamme, ja jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa ne ovat me, jotka teidän paikoillanne istuvat. Sen takia kannattaakin asettaa sanansa tarkasti - tämän päivän erhe on kuin ampuisi omaan jalkaansa tulevaisuutta ajatellen.

Kaikella kunnioituksella tietenkin, päättäjät rakkaat.

Huumoria?

Kuinka moni teistä on nähnyt opettajansa ilmeen, kun tämä aamulla tulee ihan normaalisti luokkaan, avaa luokan läppärin merkatakseen myöhästyneet ja huomaa - mitäpäs muutakaan kuin - punaiset stringit. Puhumattakaan siitä kun opettaja avaa tuntipäivyrinsä, jonka sisältä paljastuu eroottisia julkaisuja...

Ei, minäkään en - ikävä kyllä - ole koskaan tällaista nähnyt. Sen sijaan ystäväni ja minä mahdollisitimme tällaisen näytöksen eräälle erittäin onnekkaalle seiskaluokalle. ;)

Oli mahtava aprillipäivä - erityisesti iltapäivä, jolloin meillä oli uhriksi joutuneen opettajan tunti...