Häröjä ajatuksia

But it's not really a sin
I mean, if you don't feel a thing
Or if you feel, and enjoy
- And I bet you will -
'Cause after all,
God loves us the way we are
And the way we feel
Right?

Jotain säälittävää raapustelua, joka putkahti vain yks'kaksi mieleen luettuani roolipelistä nimeltä It's not a sin.

Uutisista - noin niin kuin vaihteeksi...

"Vaikka olen pohjimmiltani
Aivan tavallinen työn sankari,
Saatan ottaa kantaa
Asioihin, joita en tunne"

~Sadetanssi

Ah, flunssa. Lueskelen täällä taas vaihteeksi iltasanomien ja hesarin nettisivuja. Oli mennä taas niin masentavaksi, että suunnittelin heittäväni koneen tuohon läheiseen jokeen, mutta pitempien pohdiskelujen jälkeen se tuskin olisi edes maksanut vaivaa. Jos en lukisi näitä uutisia netistä, näkisin ne kuitenkin televisiosta. (Ja sitähän nyt ei voi heittää menemään CSI:n takia... ;) )

Olihan niitä suhteellisen hyviä uutisiakin, en minä sitä kiellä. Jenni Haukio, tämä Niinistön nuori edustusvaimo, esimerkiksi aikoo julkaista uuden runokirjan. Sinällään koko runokirja on minulle yhdentekevää, mutta on vain aina mukavaa lukea jotain tähän Suomen ihannepariin liittyen. Jotenkin epäilyttävähän heidän avioliittonsa on, mutta sallitakoon näille Suomenkin päättäjille vähän hupia kamarin puolelle - kunhan ei vain ala menemään Berluskonin kaltaiseksi irstailuksi useampien tyttösten kanssa.

Uni

Näin taas unta sodasta. Olen nyt nähnyt siitä kolmesti unta viimeisen kahden vuoden sisällä. Aikaisemmissa unissa, joista olen kertonut myös täällä, sota on merkinnyt lähinnä hämmennystä ja epätietoisuutta; mikä polku valita ja mikä jättää taakse. Tällä kertaa sodalla oli kuitenkin pikemminkin yksinäisyyttä kuvaava merkitys:

Suomi oli joutunut sotaan. Vihollisten pommikoneet kiisivät lakeuksien yli tuhoa kylväen, ja siviilit lähetettiin kauemmas, turvaan jonnekin muualle. Meidät muut, joista nuorimmat olivat hädin tuskin viidentoista, vanhimmat lähempänä kuolemaa kuin elämää, opetettiin taistelemaan. Meidät opetettiin ampumaan vihollisiksi miellettyjä ihmisiä, olentoja joiden pelosta ei piitattu, juoksemaan vallihautoihin pakoon ja maastoutumaan tulituksen tieltä. Ja sitten meidät lähetettiin sotimaan.

Kotona, lomalla, tutut kyselivät miten minä pystyin siihen. Mitä minä tunsin tappaessani ihmisiä ja nukkuessani paljaan taivaan alla kuullen ainoastaan aseiden tauottoman tulituksen ja ihmisten huudot. Minä kerroin etten tuntenut mitään, ja he väittivät minua valehtelijaksi, ajattelivat minun yrittävän olla kovempi kuin oikeasti olen. Siksi he kysyivät yhä uudestaan ja uudestaan: "Mitä sinä tunnet? Mitä sinä tunnet ampuessasi toisia ihmisiä? Miltä sinusta tuntuu?"
Ja yhä uudelleen ja uudelleen minä katsoin heitä ja sanoin etten tuntenut mitään.

Eivätkä he ymmärtäneet.

Uutisia

"Älä sano ei
älä puhu, älä mene
vielä hengitä ja viimeiseen asti
pidä sanasi, pidä kivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hän lepää
kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen"

- CMX

Tiistaina muutto, mutta ei siitä sen enempää. Ei kiinnosta puhua siitä. Eihän siinä ole enää edes mitään sanottavaa?

Ruotista löytyy sitten taas yksi uimahalli, jossa naiset voivat uida rinnat paljaina. En oikein tiedä mitä sanoa, oikeastaan asia kuulostaa täysin naurettavalta. Tai siis, toki itsekin olen miettinyt kuinka mahtavalta tuntuisi saada hieman aurinkoa rinnoilleen - muun ihon nauttiessa aurinkokylvyistä tuntuvat rintani suorastaan huutavan vapautta niitä iäti peittävistä, hiostavista liiveistä. Vaan silti, uimahallissa?

Onhan niitä parempiakin uutisia, vaikka sitä ei ihan äkkiseltään uskoisikaan. Esimerkiksi Afrikassa sijaitseva Togon tasavalta on päättänyt liittyä niiden reilun yhdeksänkymmenen maan joukkoon, jotka ovat luopuneet kuolemanrangaistuksesta. On todella hienoa, että afrikkalaiset maat ovat pikkuhiljaa lähentymässä ihmisoikeuksiltaan länsimaista tasoa. Pitänee vain toivoa ettei mukana tulisi myös näitä länsimaisen kulttuurin ongelmia, joista muutamia olen tässä blogissani tainnutkin mainita.

Paljoa ei ole sanottavaa, ei huvita oikein puhua.

"Let him know that you know best
Cause after all you do know best
Try to slip past his defense
Without granting innocence"

- The Fray

Do you think I'm fat?

Aivan jumalattoman kamala video, joka - ikävä kyllä - puhuu pelottavaa totuutta nykyaikaisesta yheiskunnastamme. Yhteiskunnasta, joka aiheuttaa yhä nuoremmille ja nuoremmille lapsille paineita ulkonäöstä - erityisesti painosta.

Lukioinfo

"Even when you've paid enough
Been pulled apart or been held up
Every single memory of the good or bad
Faces of luck

Don't lose any sleep tonight
I'm sure everything will end up alright
You may win or lose

But to be yourself is all that you can do, yeah
To be yourself is all that you can do"

- Audioslave

Mulla on pitkästä aikaa oikeasti onnellinen ja toiveikas olo. Muuttaminen ei tunnu enää niin pahalta, ja mä oikeasti uskallan toivoa tulevien vuosien olevan hauskoja. Pitkään aikaan minusta ei ole tuntunut tällaiselta. Vanhempien ero, muutto yms. asiat ovat painaneet mieltä, mutta tämän päiväinen lukioinfo nosti minut taas pinnalle.

Oli todella kivaa. ^^ Ilma nyt olisi voinut olla vähän aurinkoisempi, mutta ainakin oli lämmintä. Kaiken lisäksi onnistuin tutustumaan kolmeen muuhun tyttöön infotilaisuudessa ja viihtymään heidän kanssaan. Me jäätiin jopa pariksi tunniksi kaupungille haahuilemaan OSYK:llä käynnin jälkeen, juteltiin ja juotiin mehua Anttilan tuulikaapissa.

Lukko

Äh, mulla on ollut tässä pari päivää katkolla eräs tarinanpätkä. Se on taas niitä lyhyitä, eroottisvivahteisia parin virkkeen mininovelleja, joita olen ennenkin tänne lähetellyt lähinnä omaksi huvikseni. Mutta nyt... ensimmäistä kertaa eläissäni minua ei huvita kirjoittaa pornoa. Yritystä kyllä on ollut, mutta se vain ei etene suuntaan eikä toiseen. Tuntuu kuin sanat vain yksinkertaisesti katoaisivat mielestä heti kun yritän niitä tavoittaa. Laitan kuitenkin novellin alun tänne, sillä muutoin varmasti vain turhautuisin ja poistaisin sen kokonaan - mikä olisi harmi, sillä pyrin säilyttämään myös onnettomimmatkin tuotokseni vastaisuuden varalle. Eihän sitä koskaan tiedä...

"Älä mene pois", sinä pyydät. Minä nostan käten ylös ja annan sinulle kirvelevän läimäytyksen. "Voi jumalauta, nainen, yritä ymmärtää." Sinä horjahdat hieman iskun voimasta ja tunnustelet kasvojasi kädelläsi. Huulesta vuotava veri leviää käsillesi ja sekoittuu kynsien tumman punan kanssa.

"Voi jumalauta, nainen", minä kiroan uudestaan - tällä kertaa ääneen. Sinun pelästyneet linnunsilmäsi katsovat minua anoen, mutta minä en ole huomaavinani niitä. Jatkan sadatteluani ja kohotan käteni uudelleen. Katselen sinua hetken ajan hiljaa, katson sotkuisia hiuksiasi, kuumien kyynelten kastelemia kasvojasi ja käsiäsi, joihin veri on piirtänyt ruosteenvärisiä rantuja.

Hetken kuluttua lasken kämmeneni sinun poskellesi ja tunnen nyyhkytykset, jotka kulkevat väristyksinä kehoasi pitkin ja purkautuvat sitten suustasi pienien parahdusten muodossa. Kehotan sinua rauhoittumaan ja hengittämään hetken syvään. Ensiksi kehotan, sitten pyydän, anelen ja rukoilen. "Anna minulle anteeksi, rakas..."


Jokainen sitten itse päättäköön mitä hahmoille tapahtuu. Päätyvätkö harrastamaan kiimaista seksiä vai itkemään angstisina toistensa käsivarsilla. Itse olisin valinnut ensimmäisen, mutta no...