Mulla on paha olo meidän kaikkien nuorten takia. Eilen tuli roikuttua neitssä lähemmäs kolmeen ja käytyä keskustelua muutamien ihmisten kanssa, jotka jääköön nyt nimeämättä tätä tarkemmin. Alusta asti aiheena oli laihuus, laihduttaminen - yleisestikin ottaen ajatus siitä, että alipaino vie mukanaan kaikki ongelmat. Alipainoinen on kaunis, meikkaaminen on ainoa keino tulla suosituksi ja suosittuna oleminen on ainoa ihmisarvon mukainen elämäntapa.
Ei pidä kuvitella, että itse olisin jotenkin näiden kaikkien ajatusten yläpuolella. Ei, sillä yhtälailla minäkin suorastaan masennuin huomatessani puntarin lukemien kohonneen yli viiteenkymmeneenviiteen näiden lähiviikkojen aikana. Totta kai minäkin haluaisin karistaa viisi kiloa reisistäni - vähintään - ja samalla hankkia yhtä tahi kahta kuppikokoa suuremmat ryntäät. Melonit, jotka tekisivät minusta viimein ihmisen, jota meidän länsimaalainen kulttuurimme yrittää meistä kaikista tytöistä, pikkuisista lapsista, sukia.
Eikö se ole aika sairas haave?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti