"We've got to hold on to what we've got
'cause it doesn't make a difference
if we make it or not"- Bon Jovi
Mä olen täällä - ja elossa. Ja lisäksi mä voin hyvin, oikeasti. Mä en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan ja olen siitä oikeasti pahoillani, mutta se nyt vaan on mennyt kuten se on mennyt. Nää viimeiset pari kuukautta eivät todellakaan ole olleet mun parhaimpiani, mutta ainakin tällä hetkellä kaikki tuntuu menevän ihan hyvin. Mä olen alkanut jopa nauttia politiikasta pitkästä aikaa. Pari kuukautta sitten mä lakkasin lukemasta lehtiä, koska mitä ikinä tapahtuikaan, se ei tuntunut koskettavan minua. Nyt on siis hirvittävästi kiinni otettavaa, joten eiköhän aloiteta:
1. Barack Obaman terveydenhuoltouudistus meni läpi. Tämähän on luonnollisesti aivan pöyristyttävää, sillä Yhdysvallat kykenevät nyt anastamaan ihmisiltä heidän vapaan oikeutensa kuolla yksin ja ilman hoitoa jossain rotankolossa. Jumalan kiitos, muutamat ihmiset, jotka todella välittävät, ovat jo ehtineet haastaa aloitteen oikeuteen. Heidän lääkkeitäänhän ei mikään parlamentti ala makselemaan - esimerkillistä toimintaa.
2. Niinistö on kova jätkä. Näin hehkutti eräs nimeltä mainitsematon iltapäivälehti otsikoissaan. Millä tavalla Niinistö sitten on ihan saatanan kova tyyppi, sitä minä en tiedä. Toisaalta eihän minun tarvitsekaan, sillä kansalaisena minun osani on maksaa kiltisti veroja (mitä en tee kuin ruokaostoksilla, sillä olen onnistuneesti kesätyötön) ja olla hiljaa sillä välin kun kovat jätkät leikkii hiekkalaatikolla. Tääkin on luonnollisesti hyvä juttu, koska ainakaan mun ei nyt tarvitse miettiä ketä äänestän seuraavissa presidentin vaaleissa. (Koska minä voin.)
3. Kaikkea muuta kivaa. Esimerkiksi kansanedustaja Tiura aiheutti kohun jotenkin jossakin ja jostakin. Rehellisesti sanottuna, ilman tätä kohua mä tuskin olisin koskaan kuullutkaan arvoisasta kansainedustaja Tiurasta. Se, että kyseinen henkilö aikoo ymmärtääkseni loikata wannabe-työläispuolueesta wannabe-porvaripuolueeseen tuskin tulee koskaan minun elämääni koskettamaan paskankaan vertaa. Näin ollen voinkin ainoastaan kysyä: who cares?
Ihanaa, että postasit jälleen. Mä vähän jo kaipailinkin sitä.
VastaaPoistaMutta joo, kai mun sitten pitää maalata toinen puoliskoni tms. Mutta mä en ole hirveän nirso. On ihan sama onko se pari tyttö, tai poika. Eikä sen ole edes pakko olla meidän koulusta. Ulkonäkövaatimuksetkaan eivät ole suuret. Kunhan se ihminen huolehtii hygieniastaan ja tulen sen tyypin kanssa toimeen niin kaikki on ok. En vain haluaisi käydä kyselemässä ketään. Se tuntuu vain niin urpolta.
Mutta mä en tajua niitä, jotka jo nyt teetättää kolttujaan. Siis mitä jos vanhoihin mennessä onkin lihonut, tai laihtunut 10 kiloa?