Pashaa

Öisin on kiva revitellä runosuontaan. Eikä pidä sitten ottaa liian vakavasti, sillä minä nauroin haljetakseni näitä kirjoittaessani - niin jumalattoman kliseisiä nämä ovat. ;)

Once I was told,
If I'd settle for what world have given
I'd be be forgotten - there was no heaven
We all just rice and shine and keep on dying
Yeah, the church was only lying

- - - -

Ja jälleen kerran he istuttivat minut alas vain kertoakseen
kuinka maailmassa ihminen käyttää ihmistä hyväkseen
Että susia ja lampaita
ainoastaan toistensa vaatteissa
Tässä elämässä - kerta toisensa jälkeen -
Prinssi tarvitsee tukuttain rahaa tehdäkseen
sen, mikä saduissa kuvattiin niin kauniisti

Fiktiivistä päiväkirjaa

Mulle tulee aina outo fiilis kun katson sitä. Meidän katseet kohtaa hetkeksi - ihan vaan pikkuiseksi -, ja joka kerta se tuntuu yhtä hyvältä. Joskus se vielä virnistää, mikä vaikeuttaa mun keskittymistäni ihan pirusti. Tulee ajateltua asioita ja huomaan taas kuinka... noh, te varmaan arvaatte.

Yöllä me ei olla vielä kertaakaan oltu toistemme luona, mutta yllättävää kyllä se ei haittaa. Päivälläkin ehtii, ja oikeastaan luonnonvalo on paljon hehkulamppua parempi; pääsee paremmin tunnelmaan. Eka kerta oli aika jännä, me oltiin tunnettu ehkä tuurilla kuukausi, kun se nousi puheeksi. "Onko sulla ollut muita? Olisinko mä eka?" Miksi tytöiltä aina kysytään sellaisia asioita? Ei mulle olis tullut mieleenkään tietää olenko eka. Tai myöhemmin: olinko hyvä. Tai siis, olisi aika inhottavaa kuulla olleensa edellistä huonompi... Anyway, ei se ollut ihan niin kuin kirjoissa on opetettu. Lähinnä sotkuista sähellystä - kortsu meni kyllä ihan helposti päälle, mutta myöhemmin meillä nousi eteen kysymys: miten se hävitetään? Tai siis, ei kai sitä nyt ihan keittiön roskikseen viittis heittää... Kuulostaa vähän tyhmältä - sen uskon - mutta ei voi mitään, oltiin molemmat vielä vihreitä. Ja kyllä se siitä, nyt menee jo paljon paremmin. *virn*

Viime aikoina ollaan vaan alettu miettimään sitä kortsua uusiksi. Toisaalta onhan se ihan hyvä ja näin, mutta kyllä pillerit olis loppujen lopuksi paljon helpompia käyttää. (Ei aina tarttis miettiä, että pitääkö käydä kaupassa ennen kuin nähdään ja näin...) Mutsille oon puhunut jo pariin otteeseen silleen by the way, mutta musta tuntuu, että se on vähän arvannut mistä oikein on kyse. Ei sillä, että tää mikään salaisuus ole, jotenkin vaan ällöä ajatella äidin tietävän... Mutta ihan sama - kunhan ei vaan ala mitään seksivalistusta pitämään.

Mutta toisaalta... oon mä miettinyt vähän eroakin. Me ollaan oltu yhdessä reilut 9kk, eli miltei vuosi (joulukuun 5. tulisi vuosi täyteen <3 < /3 ). Hirveen pitkä aika silleen. Emmä tiijä, meillä on mennyt tosi hyvin ja näin, se vaan. Mä oon alkanut vaan ajatteleen, ettei me loppujen lopuksi olla edes niin samanlaisia. Molemmilla on ne omat jutut, ja yhteistä aikaa on tosi vaikea löytää. Puhumattakaan siitä, että opiskelujen takia meille tulee reilut 150 kilometriä välimatkaa... Äh, menee taas ihan liian vaikeeksi kaikki. ):

- - - - -

Nokun tekee mieli kirjoittaa, enkä jaksa jatkaa tuota yhtä novellianikaan. Sitä kirjoittaessa kun pitäisi oikeasti _ajatella_. ;)

Häröjä ajatuksia

But it's not really a sin
I mean, if you don't feel a thing
Or if you feel, and enjoy
- And I bet you will -
'Cause after all,
God loves us the way we are
And the way we feel
Right?

Jotain säälittävää raapustelua, joka putkahti vain yks'kaksi mieleen luettuani roolipelistä nimeltä It's not a sin.

Uutisista - noin niin kuin vaihteeksi...

"Vaikka olen pohjimmiltani
Aivan tavallinen työn sankari,
Saatan ottaa kantaa
Asioihin, joita en tunne"

~Sadetanssi

Ah, flunssa. Lueskelen täällä taas vaihteeksi iltasanomien ja hesarin nettisivuja. Oli mennä taas niin masentavaksi, että suunnittelin heittäväni koneen tuohon läheiseen jokeen, mutta pitempien pohdiskelujen jälkeen se tuskin olisi edes maksanut vaivaa. Jos en lukisi näitä uutisia netistä, näkisin ne kuitenkin televisiosta. (Ja sitähän nyt ei voi heittää menemään CSI:n takia... ;) )

Olihan niitä suhteellisen hyviä uutisiakin, en minä sitä kiellä. Jenni Haukio, tämä Niinistön nuori edustusvaimo, esimerkiksi aikoo julkaista uuden runokirjan. Sinällään koko runokirja on minulle yhdentekevää, mutta on vain aina mukavaa lukea jotain tähän Suomen ihannepariin liittyen. Jotenkin epäilyttävähän heidän avioliittonsa on, mutta sallitakoon näille Suomenkin päättäjille vähän hupia kamarin puolelle - kunhan ei vain ala menemään Berluskonin kaltaiseksi irstailuksi useampien tyttösten kanssa.

Uni

Näin taas unta sodasta. Olen nyt nähnyt siitä kolmesti unta viimeisen kahden vuoden sisällä. Aikaisemmissa unissa, joista olen kertonut myös täällä, sota on merkinnyt lähinnä hämmennystä ja epätietoisuutta; mikä polku valita ja mikä jättää taakse. Tällä kertaa sodalla oli kuitenkin pikemminkin yksinäisyyttä kuvaava merkitys:

Suomi oli joutunut sotaan. Vihollisten pommikoneet kiisivät lakeuksien yli tuhoa kylväen, ja siviilit lähetettiin kauemmas, turvaan jonnekin muualle. Meidät muut, joista nuorimmat olivat hädin tuskin viidentoista, vanhimmat lähempänä kuolemaa kuin elämää, opetettiin taistelemaan. Meidät opetettiin ampumaan vihollisiksi miellettyjä ihmisiä, olentoja joiden pelosta ei piitattu, juoksemaan vallihautoihin pakoon ja maastoutumaan tulituksen tieltä. Ja sitten meidät lähetettiin sotimaan.

Kotona, lomalla, tutut kyselivät miten minä pystyin siihen. Mitä minä tunsin tappaessani ihmisiä ja nukkuessani paljaan taivaan alla kuullen ainoastaan aseiden tauottoman tulituksen ja ihmisten huudot. Minä kerroin etten tuntenut mitään, ja he väittivät minua valehtelijaksi, ajattelivat minun yrittävän olla kovempi kuin oikeasti olen. Siksi he kysyivät yhä uudestaan ja uudestaan: "Mitä sinä tunnet? Mitä sinä tunnet ampuessasi toisia ihmisiä? Miltä sinusta tuntuu?"
Ja yhä uudelleen ja uudelleen minä katsoin heitä ja sanoin etten tuntenut mitään.

Eivätkä he ymmärtäneet.

Uutisia

"Älä sano ei
älä puhu, älä mene
vielä hengitä ja viimeiseen asti
pidä sanasi, pidä kivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hän lepää
kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen"

- CMX

Tiistaina muutto, mutta ei siitä sen enempää. Ei kiinnosta puhua siitä. Eihän siinä ole enää edes mitään sanottavaa?

Ruotista löytyy sitten taas yksi uimahalli, jossa naiset voivat uida rinnat paljaina. En oikein tiedä mitä sanoa, oikeastaan asia kuulostaa täysin naurettavalta. Tai siis, toki itsekin olen miettinyt kuinka mahtavalta tuntuisi saada hieman aurinkoa rinnoilleen - muun ihon nauttiessa aurinkokylvyistä tuntuvat rintani suorastaan huutavan vapautta niitä iäti peittävistä, hiostavista liiveistä. Vaan silti, uimahallissa?

Onhan niitä parempiakin uutisia, vaikka sitä ei ihan äkkiseltään uskoisikaan. Esimerkiksi Afrikassa sijaitseva Togon tasavalta on päättänyt liittyä niiden reilun yhdeksänkymmenen maan joukkoon, jotka ovat luopuneet kuolemanrangaistuksesta. On todella hienoa, että afrikkalaiset maat ovat pikkuhiljaa lähentymässä ihmisoikeuksiltaan länsimaista tasoa. Pitänee vain toivoa ettei mukana tulisi myös näitä länsimaisen kulttuurin ongelmia, joista muutamia olen tässä blogissani tainnutkin mainita.

Paljoa ei ole sanottavaa, ei huvita oikein puhua.

"Let him know that you know best
Cause after all you do know best
Try to slip past his defense
Without granting innocence"

- The Fray

Do you think I'm fat?

Aivan jumalattoman kamala video, joka - ikävä kyllä - puhuu pelottavaa totuutta nykyaikaisesta yheiskunnastamme. Yhteiskunnasta, joka aiheuttaa yhä nuoremmille ja nuoremmille lapsille paineita ulkonäöstä - erityisesti painosta.