Suomi on viimein ajautunut lamaan. Verotulot supistuvat, työttömien määrä kasvaa ja samaan aikaan valtion pitäisi maksaa takaisin miljardivelkojaan. Jostain täytyy leikata, sillä muutoin kansantalous tulee velkaantumaan pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja mistäpä olisikaan parempi leikata kuin puolustuskyvyttömiltä?
"Me ollaan tulevaisuus", lauloi Pikku G aikanaan, mutta hallitus on tuntunut unohtaneen sen täysin. Oma kotikuntani säästää kierrättämällä vanhoja kirjoja yhä pitempään, supistamalla koulun ruokabudjettia ja suurentamalla luokkakokoja. Oulu suunnittelee jättimäistä suurkoulua, tarhoja suljetaan kesäksi ja pienempiä kyläkouluja lopullisesti. Niin, meiltä te, päättäjät, todellakin leikkaatte. Ja miksipä ette, sillä mitä me olemme vastaan sanomaan. Eläkekiistassa ihmiset nostivat yhdessätuumin äänensä, mutta nuoren hento ääni ei vielä pysty kantamaan kauas. Ei niin kauan kun sitä kuuntelemassa ovat vain kuurot korvat.
Muistakaa kuitenkin tämä: me emme unohda teidän tekojanne. Me muistamme, ja jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa ne ovat me, jotka teidän paikoillanne istuvat. Sen takia kannattaakin asettaa sanansa tarkasti - tämän päivän erhe on kuin ampuisi omaan jalkaansa tulevaisuutta ajatellen.
Kaikella kunnioituksella tietenkin, päättäjät rakkaat.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Huumoria?
Kuinka moni teistä on nähnyt opettajansa ilmeen, kun tämä aamulla tulee ihan normaalisti luokkaan, avaa luokan läppärin merkatakseen myöhästyneet ja huomaa - mitäpäs muutakaan kuin - punaiset stringit. Puhumattakaan siitä kun opettaja avaa tuntipäivyrinsä, jonka sisältä paljastuu eroottisia julkaisuja...
Ei, minäkään en - ikävä kyllä - ole koskaan tällaista nähnyt. Sen sijaan ystäväni ja minä mahdollisitimme tällaisen näytöksen eräälle erittäin onnekkaalle seiskaluokalle. ;)
Oli mahtava aprillipäivä - erityisesti iltapäivä, jolloin meillä oli uhriksi joutuneen opettajan tunti...
Ei, minäkään en - ikävä kyllä - ole koskaan tällaista nähnyt. Sen sijaan ystäväni ja minä mahdollisitimme tällaisen näytöksen eräälle erittäin onnekkaalle seiskaluokalle. ;)
Oli mahtava aprillipäivä - erityisesti iltapäivä, jolloin meillä oli uhriksi joutuneen opettajan tunti...
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Pornografiaa?
Huom!
Seuraava kirjoitelma ei todellakaan ole sovelias kaikkein nuorimmille - varsinkaan ala-astelaisille tai yläasteen ensimmäistä luokkaa käyville. Se sisältää naista halventavia nimityksiä, lievää alistusta ja suhteellisen tarkkaan kuvailtua toimintaa. Jos koet ettet ole valmis tällaista tekstiä lukemaan, älä enää scrollaa alemmaksi.
"Mutta minä rakastan sitä - kipua. Ainoastaan se kertoo minulle että olen edelleen elossa."
"Kultaseni", otan pääsi käsieni välin ja nostan kasvosi omieni tasolle, "sinä tiedät, etten halua kuulla tuota." Katsot minua hetken kyynelverhon lävitse, mutta pikkuhiljaa huomaan kuinka kasvoillesi alkaa ilmestyä tuttu virne.
"Näytä se minulle", kehotat haastavasti. Minä katson sinua yllättyneenä - en suostu tajuamaan tarkoitustasi.
"Mitä sinä tarkoitata?"
"Osoita se minulle, näytä, ettet halua kuulla sitä. Näytä minulle minun paikkani." Nuolaiset huuliasi - yrityksesi näyttää haluttavalta on lähes naurettavan läpinäkyvää, mutta ei sillä väliä. Minä pelaan mielelläni.
"Sinun on vihdoinkin ymmärrettävä paikkasi, Narttu", kuiskaan korvaasi, ja sinä vastaat minulle yhä levenevämmällä virnistyksellä. Lasken kasvoni sinun kasvojasi vasten ja näykkäisen hieman alahuultasi. Ehkä hieman kovempaa kuin tarkoitus oli, sillä kurkustasi pääsee tahaton vinkaisu ja vetäydyt kauemmas minusta huultasi pidelleen. Yritän olla nauramatta ääneen nähdessäni sinun loukkaantumisesta kielivän ilmeesi ja tukistan sinua hellästi. Lyhyet hiukset ovat ehkä kova sana tällä hetkellä, mutta pitkästä ja paksusta letistä on huomattavan paljon helpompaa ottaa kiinni ja nykäistä kunnolla.
"Vuoteeseen", käsken ja hellitän otettani hiuksistasi juuri sen verran, että pystyt laskeutumaan varpailtasi ja kävelemään kunnolla. Liioitellun hitaasti, mutta kunnolla. Makuuhuoneeseen päästyämme käsken sinut makaamaan selällesi ja odottamaan kuten kiltin pikku tytön kuuluu. Lähden huoneesta ja suljen oven perässäni.
On todella sääli jättää sinut tällä tavoin vailla hupia, mutta meillä ei nyt ole mitään kiirettä. Voin aivan yhtä hyvin antaa sinun rauhoittua hetkisen, sillä loppujen lopuksihan itkun ja syytösten sekaisesta huudostasi ei ole vielä kulunut edes puolta tuntia.
Kävelen hitaasti tyhjän olohuoneen läpi keittiöön ja alan etsiä sideharsoa kaapistoista. Koko roskalle ei ole ollut mitään käyttöä, mutta silti sinä pakotit minut sen kaapin täytteeksi ostamaan. "Varmuuden vuoksi", muka. Avaamaton pakkaus löytyy lopulta ylähyllyltä ja minä revin sen auki hampaillani - saksien etsiminen tässä sotkussa olisi vain turhaa. Koko toimitus ei ole vienyt kuin kymmenen minuuttia, mutta päätän sinun silti odottaneen jo tarpeeksi. Sitä paitsi, minunkin kestämiseni alkaa olla jo aivan äärirajoillaan.
Avatessani makuuhuoneen oven sinä säpsähdät hieman ja yrität kohentaa asentoasi. Me molemmat tiedämme liikkumisen olevan kiellettyä mutta emme enää jaksa välittää siitä. Leikkiminen on ehkä hauskaa, mutta lopulta himo saa aina unohtamaan säännöt. Hiivin luoksesi hiljaa kuin varas konsanaan ja painan huuleni sinun huulillesi. Vastaat suudelmaani innokkaasti ja unohdat jopa esittää vastahakoista, kun otan kätesi ja sidon ne yksi kerrallaan sängyn päätyyn.
"Bondagea", huomautan sarkastisesti suoraan suusta suuhun ja tunnen kuinka tyttömäinen naurunpurskahdus kuplii huulillasi. Nauran hetken mukanasi ja kiipeän sen jälkeen hajareisin yllesi. Valkeat rintasi ovat kuin tarjottimella edessäni - peittonaan ainoastaan mustanpitsiset rintaliivit ja läpikuultava pusero. Lienetkö sitten alitajuisesti valmistautunut tähän? Ei, luultavimmin pukeuduit kuin huora vain omaksi iloksesi. Availen piukan paitasi nappeja hiljakseltaan; jokainen avattu nappi tuntuu kaksinkertaistavan himoni. Viimeiset napit repäisen auki kärsimättömästi - paitoja voi kyllä ostaa uusiakin, mutta tämä hetki on melkein ainutlaatuinen. Kärsimättömyys ei suurista ponnistuksista huolimatta ole koskaan kuulunut hyveisiini.
Rintaliivien paljastuttua siirrän käteni jalkojesi väliin ja painan kostuneiden alushousujen peittämää kumpua kevyesti. Lämmin liukkaus on levinnyt jo reisillesikin ja hieron sitä sormiini liukasteeksi ennen kuin siirrän pikkuhousujesi reunaa syrjään.
"Tiedätkö sinä nyt paikkasi?"
- - -
Tämä novelli vei minulta pitemmän aikaa kuin olisin osannut edes kuvitella. Muokkasin teksiä muokkaamasta päästyäni - vei kauan aikaa ennen kuin olin tyytyväinen kuvailuun ja tapahtumiin. Juoni ei ehkä edelleenkään ole erityisen sujuvaa tai hienoa, mutta toisaalta en enää koe tarvetta muuttaa sitä. Loppujen lopuksihan tekstin tarkoitus on ensisijaisesti toimia fantasiana, pornografiana, ja vasta toissijaisesti objektiivisesti arvosteltavana novellina.
Minua on täysin turha pitää tai tulla haukkumaan huoraksi kirjoittamani takia. Sellainen en suinkaan ole ja uskon, että ihmisellä on oikeus omassa blogissaan julkaista mitä haluaa. (Tai ei tietenkään aivan mitä haluaa, sillä lakia täytyy luonnollisesti noudattaa myös netissä.) Porno ei välttämättä ole moraalisesti kaikkein hyväksyttävin asia, mutta toisaalta se on myös yksi maailman parhaista asioista, sillä se on helppo ja hyvä tapa etsiä ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan - ja vieläpä ilman pelkoa raskaudesta tai mahdollisista tartunnoista. ;)
Seuraava kirjoitelma ei todellakaan ole sovelias kaikkein nuorimmille - varsinkaan ala-astelaisille tai yläasteen ensimmäistä luokkaa käyville. Se sisältää naista halventavia nimityksiä, lievää alistusta ja suhteellisen tarkkaan kuvailtua toimintaa. Jos koet ettet ole valmis tällaista tekstiä lukemaan, älä enää scrollaa alemmaksi.
"Mutta minä rakastan sitä - kipua. Ainoastaan se kertoo minulle että olen edelleen elossa."
"Kultaseni", otan pääsi käsieni välin ja nostan kasvosi omieni tasolle, "sinä tiedät, etten halua kuulla tuota." Katsot minua hetken kyynelverhon lävitse, mutta pikkuhiljaa huomaan kuinka kasvoillesi alkaa ilmestyä tuttu virne.
"Näytä se minulle", kehotat haastavasti. Minä katson sinua yllättyneenä - en suostu tajuamaan tarkoitustasi.
"Mitä sinä tarkoitata?"
"Osoita se minulle, näytä, ettet halua kuulla sitä. Näytä minulle minun paikkani." Nuolaiset huuliasi - yrityksesi näyttää haluttavalta on lähes naurettavan läpinäkyvää, mutta ei sillä väliä. Minä pelaan mielelläni.
"Sinun on vihdoinkin ymmärrettävä paikkasi, Narttu", kuiskaan korvaasi, ja sinä vastaat minulle yhä levenevämmällä virnistyksellä. Lasken kasvoni sinun kasvojasi vasten ja näykkäisen hieman alahuultasi. Ehkä hieman kovempaa kuin tarkoitus oli, sillä kurkustasi pääsee tahaton vinkaisu ja vetäydyt kauemmas minusta huultasi pidelleen. Yritän olla nauramatta ääneen nähdessäni sinun loukkaantumisesta kielivän ilmeesi ja tukistan sinua hellästi. Lyhyet hiukset ovat ehkä kova sana tällä hetkellä, mutta pitkästä ja paksusta letistä on huomattavan paljon helpompaa ottaa kiinni ja nykäistä kunnolla.
"Vuoteeseen", käsken ja hellitän otettani hiuksistasi juuri sen verran, että pystyt laskeutumaan varpailtasi ja kävelemään kunnolla. Liioitellun hitaasti, mutta kunnolla. Makuuhuoneeseen päästyämme käsken sinut makaamaan selällesi ja odottamaan kuten kiltin pikku tytön kuuluu. Lähden huoneesta ja suljen oven perässäni.
On todella sääli jättää sinut tällä tavoin vailla hupia, mutta meillä ei nyt ole mitään kiirettä. Voin aivan yhtä hyvin antaa sinun rauhoittua hetkisen, sillä loppujen lopuksihan itkun ja syytösten sekaisesta huudostasi ei ole vielä kulunut edes puolta tuntia.
Kävelen hitaasti tyhjän olohuoneen läpi keittiöön ja alan etsiä sideharsoa kaapistoista. Koko roskalle ei ole ollut mitään käyttöä, mutta silti sinä pakotit minut sen kaapin täytteeksi ostamaan. "Varmuuden vuoksi", muka. Avaamaton pakkaus löytyy lopulta ylähyllyltä ja minä revin sen auki hampaillani - saksien etsiminen tässä sotkussa olisi vain turhaa. Koko toimitus ei ole vienyt kuin kymmenen minuuttia, mutta päätän sinun silti odottaneen jo tarpeeksi. Sitä paitsi, minunkin kestämiseni alkaa olla jo aivan äärirajoillaan.
Avatessani makuuhuoneen oven sinä säpsähdät hieman ja yrität kohentaa asentoasi. Me molemmat tiedämme liikkumisen olevan kiellettyä mutta emme enää jaksa välittää siitä. Leikkiminen on ehkä hauskaa, mutta lopulta himo saa aina unohtamaan säännöt. Hiivin luoksesi hiljaa kuin varas konsanaan ja painan huuleni sinun huulillesi. Vastaat suudelmaani innokkaasti ja unohdat jopa esittää vastahakoista, kun otan kätesi ja sidon ne yksi kerrallaan sängyn päätyyn.
"Bondagea", huomautan sarkastisesti suoraan suusta suuhun ja tunnen kuinka tyttömäinen naurunpurskahdus kuplii huulillasi. Nauran hetken mukanasi ja kiipeän sen jälkeen hajareisin yllesi. Valkeat rintasi ovat kuin tarjottimella edessäni - peittonaan ainoastaan mustanpitsiset rintaliivit ja läpikuultava pusero. Lienetkö sitten alitajuisesti valmistautunut tähän? Ei, luultavimmin pukeuduit kuin huora vain omaksi iloksesi. Availen piukan paitasi nappeja hiljakseltaan; jokainen avattu nappi tuntuu kaksinkertaistavan himoni. Viimeiset napit repäisen auki kärsimättömästi - paitoja voi kyllä ostaa uusiakin, mutta tämä hetki on melkein ainutlaatuinen. Kärsimättömyys ei suurista ponnistuksista huolimatta ole koskaan kuulunut hyveisiini.
Rintaliivien paljastuttua siirrän käteni jalkojesi väliin ja painan kostuneiden alushousujen peittämää kumpua kevyesti. Lämmin liukkaus on levinnyt jo reisillesikin ja hieron sitä sormiini liukasteeksi ennen kuin siirrän pikkuhousujesi reunaa syrjään.
"Tiedätkö sinä nyt paikkasi?"
- - -
Tämä novelli vei minulta pitemmän aikaa kuin olisin osannut edes kuvitella. Muokkasin teksiä muokkaamasta päästyäni - vei kauan aikaa ennen kuin olin tyytyväinen kuvailuun ja tapahtumiin. Juoni ei ehkä edelleenkään ole erityisen sujuvaa tai hienoa, mutta toisaalta en enää koe tarvetta muuttaa sitä. Loppujen lopuksihan tekstin tarkoitus on ensisijaisesti toimia fantasiana, pornografiana, ja vasta toissijaisesti objektiivisesti arvosteltavana novellina.
Minua on täysin turha pitää tai tulla haukkumaan huoraksi kirjoittamani takia. Sellainen en suinkaan ole ja uskon, että ihmisellä on oikeus omassa blogissaan julkaista mitä haluaa. (Tai ei tietenkään aivan mitä haluaa, sillä lakia täytyy luonnollisesti noudattaa myös netissä.) Porno ei välttämättä ole moraalisesti kaikkein hyväksyttävin asia, mutta toisaalta se on myös yksi maailman parhaista asioista, sillä se on helppo ja hyvä tapa etsiä ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan - ja vieläpä ilman pelkoa raskaudesta tai mahdollisista tartunnoista. ;)
Iloisia uutisia - niiden kaikkien huonojen jälkeen
Arvatkaas ketkä menivät tässä eilen kihloihin? ^^
Kyllä, Matti Vanhanen tosiaankin meni ja kihlasi pitkäaikaisen naisystävänsä, Sirkka Mertalan, kaiken sen mediakohun keskellä.
Kyllä, Matti Vanhanen tosiaankin meni ja kihlasi pitkäaikaisen naisystävänsä, Sirkka Mertalan, kaiken sen mediakohun keskellä.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Politiikka ja nykyaika
Edelliseen viitaten, minä olen aina ollut kiinnostunut politiikasta. Joskus ala-astelaisena suurin haaveeni oli jonain päivänä päästä presidentiksi, eikä tuo edelleenkään mikään mahdoton ajatus ole. Tai siis, en minä presidentiksi halua, mutta kansanedustajuus voisi olla ihan realistinen kuvitelma minun tulevaisuudestani.
Mutta joka kerta kun saan kuulla uutisesta, jossa yksi puoluejohtaja keikistelee verkkosukkahousuissa ja - ties kenen - ministerin ex-heila vuodattaa lehdessä tuntemuksiaan, tulen yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi, ettei polittiikka loppujen lopuksi ole minun juttuni. Minä olen aina kuvitellut sen olevan täysistuntoja, valiokuntakokouksia ja vaalityötä, mutta näemmä en juuri vääremmässä olisi voinut olla. Politiikka on mediasirkusta. Se on Seiskan ja Ohon kannessa poseeraamista ja milloin minkäkin laisten kohujen selvittämistä. Se on kaikkea paitsi politiikkaa - ja juuri politiikasta minä olen kiinnostunut.
Mutta joka kerta kun saan kuulla uutisesta, jossa yksi puoluejohtaja keikistelee verkkosukkahousuissa ja - ties kenen - ministerin ex-heila vuodattaa lehdessä tuntemuksiaan, tulen yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi, ettei polittiikka loppujen lopuksi ole minun juttuni. Minä olen aina kuvitellut sen olevan täysistuntoja, valiokuntakokouksia ja vaalityötä, mutta näemmä en juuri vääremmässä olisi voinut olla. Politiikka on mediasirkusta. Se on Seiskan ja Ohon kannessa poseeraamista ja milloin minkäkin laisten kohujen selvittämistä. Se on kaikkea paitsi politiikkaa - ja juuri politiikasta minä olen kiinnostunut.
Idiooteista
Tuskin teistä kukaan voi edes kuvitella kuinka paljon minä vihaan Seiskaa.
...Tai erästä nimeltä mainitsematonta naista, joka keksi yhtäkkiä lypsää rahaa Matti Vanhasen kustannuksella.
Jos jonkin, edes politiikan pitäisi olla pyhää. Meillä on (suhteellisen) älykkäitä miehiä johdossa, joten eiköhän voitaisi vain antaa heidän tehdä työnsä rauhassa? Loppujen lopuksihan se vanha sananlaskukin sanoo: "Work Hard, Party Hard" Ja niin sen pitääkin olla.
...Tai erästä nimeltä mainitsematonta naista, joka keksi yhtäkkiä lypsää rahaa Matti Vanhasen kustannuksella.
Jos jonkin, edes politiikan pitäisi olla pyhää. Meillä on (suhteellisen) älykkäitä miehiä johdossa, joten eiköhän voitaisi vain antaa heidän tehdä työnsä rauhassa? Loppujen lopuksihan se vanha sananlaskukin sanoo: "Work Hard, Party Hard" Ja niin sen pitääkin olla.
Hölynpölyä
"Sulla ei oikein leikkaa", poika huomautti hieman omahyväisenä.
"Ei, ei leikkaa", tyttö myönsi posket punasta liekehtien ja käänsi katseensa pulpetilla lepääviin käsiin. Hetken kuluttua, kun poika oli jo tuhahtaen palannut omiin tehtäviinsä, tyttö nosti päänsä tehtävistä, joihin oli saanut raapustettua ainoastaan sanan sinne ja toisen tänne, ja vilkaisi vaivihkaa herra leuhkaa. Tämä näytti tyystin unohtaneen äskeisen sanojen vaihdon ja napsi vastauksia kirjaansa kuin rusinoita konsanaan. Välistä poika virnisti itsekseen ja mutisi muutaman sanan tehtäviin liittyen - itselleen, luonnollisesti. Ikkunasta loistava aurinko häikäisi tyttöä ja sai samalla vieressä istuvan pojan näyttämään kuin kullalla kehystetyltä. Kuvauksen haaveilija oli oppinut yhdestä niistä lukuisista rakkasromaaneista, joita hän suorastaan ahmi peittonsa alla iltaisin. Juuri ennen nukahtamista, jotta niiden korskeat urhot ja henkeäsalpaavat kaunottaret varmasti siirtyisivät hänen uniinsa, joissa hän viehkeästi pukeutuneena yhä uudelleen ja uudelleen kaatui ihastuksensa vahvoille käsivarsille upeasti sisustetussa kartanossaan. Tai pojan kartanossa, josta myöhemmin myös hänen kotinsa tulisi...
"Mitä hemmettiä sä toljotat?" Kysymys keskeytti unelmoinnin, ja tyttö käänsi siirsi nopeasti silmänsä takaisin pulpetilleen.
"En mä mitään... Eikun, mietin vain voisitko sä..."
"Nii?"
"No siis, tää neloskohta. Miten tää oikein menee?" tyttö takelteli hätäisesti ja toivoi, ettei poika huomaisi hänen jo vastanneen kyseiseen tehtävään. Siitä ei kuitenkaan ollut suurta pelkoa, sillä joskus ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian täynnä itseään kiinnittääkseen huomiota tuollaisiin pikkuseikkoihin; poika kumartui tytön kirjan puoleen aavistamatta, että hänen pitkä ja seikkaperäinen selostuksena olisi aivan yhtä hyvin voinut kaikua kuuroille korville.
- - -
Joskus tunneilla tulee suorastaan vastustamaton olo kirjoittaa totaallista hölynpölyä. ;) Ja pakkohan se periaatteessa on, kun ei ole aikaa kunnollisen juonen suunnittelemiseen ja... noh, kuka oikeasti jaksaa kuunnella opettajan selitystä siitä mitä on (x+ b)(x-b) : 5 x + b? Matematiikan syventävä on mielenkiintoista, mutta rajansa kaikella...
"Ei, ei leikkaa", tyttö myönsi posket punasta liekehtien ja käänsi katseensa pulpetilla lepääviin käsiin. Hetken kuluttua, kun poika oli jo tuhahtaen palannut omiin tehtäviinsä, tyttö nosti päänsä tehtävistä, joihin oli saanut raapustettua ainoastaan sanan sinne ja toisen tänne, ja vilkaisi vaivihkaa herra leuhkaa. Tämä näytti tyystin unohtaneen äskeisen sanojen vaihdon ja napsi vastauksia kirjaansa kuin rusinoita konsanaan. Välistä poika virnisti itsekseen ja mutisi muutaman sanan tehtäviin liittyen - itselleen, luonnollisesti. Ikkunasta loistava aurinko häikäisi tyttöä ja sai samalla vieressä istuvan pojan näyttämään kuin kullalla kehystetyltä. Kuvauksen haaveilija oli oppinut yhdestä niistä lukuisista rakkasromaaneista, joita hän suorastaan ahmi peittonsa alla iltaisin. Juuri ennen nukahtamista, jotta niiden korskeat urhot ja henkeäsalpaavat kaunottaret varmasti siirtyisivät hänen uniinsa, joissa hän viehkeästi pukeutuneena yhä uudelleen ja uudelleen kaatui ihastuksensa vahvoille käsivarsille upeasti sisustetussa kartanossaan. Tai pojan kartanossa, josta myöhemmin myös hänen kotinsa tulisi...
"Mitä hemmettiä sä toljotat?" Kysymys keskeytti unelmoinnin, ja tyttö käänsi siirsi nopeasti silmänsä takaisin pulpetilleen.
"En mä mitään... Eikun, mietin vain voisitko sä..."
"Nii?"
"No siis, tää neloskohta. Miten tää oikein menee?" tyttö takelteli hätäisesti ja toivoi, ettei poika huomaisi hänen jo vastanneen kyseiseen tehtävään. Siitä ei kuitenkaan ollut suurta pelkoa, sillä joskus ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian täynnä itseään kiinnittääkseen huomiota tuollaisiin pikkuseikkoihin; poika kumartui tytön kirjan puoleen aavistamatta, että hänen pitkä ja seikkaperäinen selostuksena olisi aivan yhtä hyvin voinut kaikua kuuroille korville.
- - -
Joskus tunneilla tulee suorastaan vastustamaton olo kirjoittaa totaallista hölynpölyä. ;) Ja pakkohan se periaatteessa on, kun ei ole aikaa kunnollisen juonen suunnittelemiseen ja... noh, kuka oikeasti jaksaa kuunnella opettajan selitystä siitä mitä on (x+ b)(x-b) : 5 x + b? Matematiikan syventävä on mielenkiintoista, mutta rajansa kaikella...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
