Kuutamosonaatti

Löysimpäs yhden vanhan novellini pöytälaatikosta. Tämän kirjoittaminen alkoi eräältä musiikin tunnilta, jossa saimme kuulla Beethowenin säveltäneen kuutamosonaatin eräälle oppilaalleen. Aluksi novellin oli tarkoitus olla siirappista höttöä opettaja x oppilas parituksella, mutta minä olen aina ollut tavattoman huono pitäytymään tarkoituksissani... Tämä novelli on kieltämättä hieman tönkkö ja epäuskottava - olisin halunnut muuttaa siitä useampaakin kohtaa, mutta päätin kaikesta huolimatta laittaa sen tänne juuri sellaisena kuin sen alunperin kirjoitinkin. Ikärajoja minä olen huono asettamaan, mutta eiköhän tämä mene aiheensa takia sinne K-15 -osastolle. Kyseessä kuitenkin on varsin... sairas asia, vaikka pyrinkin kuvaamaan sen suhteellisen kiertelevästi. Lukekoon ken haluaa, kunhan ei tule minulle jälkeen päin huutamaan. ;) 

Mies laskee iän karhentamat kätensä nuoren pojan käsille ja silittää niitä kevyestu. 
- "Sinulla on niin kauniit kauniit kädet", mies kuiskaa karheasti ja laskee kasvonsa lähemmäs pojan hiuksia. 
- "Älkää, Sir", poika vastustaa ja vetää kätensä pois miehen otteesta, "älkää." 
Mies sulkee silmänsä ja ohikiitävän hetken poika näkee hänen kasvoillaan kaikki iän mukanaan tuomat huolet. Tuo hetki ei kuitenkaan ole koskaan pitkä, ja pian mies jo avaa silmänsä. Kaikki on taas ennallaan. 
- "Yritä soittaa se uudestaan, ja tällä kertaa virheettömästi." 
Poika laskee kätensä vasten pianon viileitä koskettimia ja soittaa muutaman hapuilevan sävelen. 
-" Kovempaa", mies käskee ja poika aloittaa alusta. 

Näin kulkevat päivät. Poika varttuu ja kehittyy ja mies vanhenee vanhenemistaan. Nopeasti ovat vaahterat värjäytyneet punaisiksi ja lähes yhtä nopeasti ne ovat jo pudonneet - on talvi. Aamuisin luokkahuoneen ikkunat ovat kuurassa ja nuoren pojan hengitys huuruaa kylmyydestä. 
-" Sir, minä palelen. En usko voivani soittaa tänään", hän kuiskaa sinertävin huulin. 
-" Ei se mitään, poikani, yritämme huomenna uudelleen." Poika nousee hitaasti pois pianotuolilta ja liikahtaa kohti ovea, mutta mies estää häntä: 
-" Älä lähde vielä. On jotain mitä haluaisin antaa sinulle", hän sanoo osoittaen sanansa pojan harmaille silmille. 
- "Siinä ei mene kuin hetki." Poika nyökkää empien ja kietoo kätensä tiukemmin ympärilleen. Kevyt, villakankainen takki ei juurikaan lämmitä. 

Vanha mies istuutuu vuosien kuluttamalle pianotuolille, joka on joskus ollut niin upea kultakirjailuinen, ja aloittaa. Tumman puhuvat sävelet täyttävät luokkahuoneen taianomaisuudellaan. Jopa nurkissaan seittejä kutovat hämähäkit aistivat jotain tapahtuneen ja pysähtyvät hetkeksi antaen tuon oudon tunteen kietoa heidät pauloihinsa. Poikakin tuntee musiikin. Se ympäröi hänet kuin tukahduttava vaippa, eikä tuo tunne ole edes kovin epämiellyttävä. Tahdit ovat tunkkaisia mutta samalla kauniita kuin auringon valo vehmaassa viljapellossa. 
Niin kovin ahdistava hetki. 

Lopulta sammuvat viimeisetkin soinnut ja hetken taika tuntuu särkyvän. 
- "Mene nyt", mies huokaisee, "minulla ei ole sinulle enää mitään annettavaa." 
Poika katsoo miestä vielä hetken suutaan aukoen, mutta kääntyy sitten ja luikahtaa vikkelästi ulos - vain ovi paukahtaa hänen perässään. Yksinäisyydessä mies sulkee silmänsä ja näkee edessään pojan sellaisena kuin tämän haluaa muistaa.

Iltaisin tämä saapuu hänen huoneeseensa pelkkä villainen viitta hennon vartensa ympärillä. Harmaissa linnun silmissä kiiltää pelko, kun mies riisuu hänet ja ohjaa sängylle. Sen peite on kylmä ja karheat lakanat raapivat ihoa - nuorta ja vuosien kuluttamaa, kun mies ottaa nuoren joutsenen syleilyynsä ja repii hänen siipensä kerta toisensa jälkeen. Kellastuneet hampaat jättävät ihoon polttavia merkkejä ja lopulta lapsesta ei ole jäljellä enää kuin ontto ulkokuori. Häpeällistä. 

Mutta ne ovat vain unelmia. Sairaita haaveita, joiden ei koskaan ollut tarkoitettu toteutuvan. 

Huom!

Tämä teksti on puhtaasti fiktiivinen, eikä sitä pidä ottaa liian tosissaan. Hahmot ovat minun ja niin on myös juonikin. Ainoastaan kuutamosonaatti on lainattu muualta - Beethowenilta tarkemmin. Sinulla on oikeus kopioida/tulostaa teksti omaan käyttöösi ja levittää sitä, kunhan et vain väitä sitä omaksesi tahi käytä kaupallisiin/rasistisiin/laittomiin tarkoituksiin. (:

Epäkorrektia?

Lueskelin tänään vanhoja Suomen kuvalehtiä, joita jaettiin ilmaiseksi kirjastolla. Osuipas sitten 2.11.2007 ilmestyneestä lehdestä silmiin mielenkiintoinen sanonta: 

"Je pence, donc je suce." 

Jokainen sitten omassa rauhassaan miettiköön mitä se tarkoittaa... 

Itsetutkiskelua

Well well well, Lord, what can I tell?
I've been sinning three more days - am I now going to hell?
I commit sins everyday but I never give my soul away
'Cause I still got some respect for you in the end

(The 69 eyes - Only you can save me)

Tänään on tullut hieman taas pohdittua tavallista enemmän. Tai paljonhan minä mietin jatkuvasti - tuossa eilen ajattelin kirjoittavani tänne älykkyydestä, mutta en sitten saanut mitään kunnollista aikaiseksi. Teksti vain tuntui jäävän ihan ilman henkeä ja turhaannuin. 

Mutta siis, juteltiin tänään koulussa yhden pojan kanssa - kyllä, meillä oli lauantaityöpäivä, mutta ei siitä sen enempää. Keskustelu alkoi maanantaisesta kirjakuulustelusta ja sitä kautta siirtyi sitten Väinö Linnan romaaneihin ja Tuntemattomaan sotilaaseen ja armeijaan. Poika sanoi odottavansa armeijaa, joka sitten jotenkin jäi mieleen ja pulpahti pinnalle myöhemmin: 

Kotiin tullessani katselin taas vaihteeksi televisiota, ahmin kakkua ja yritin kaikin voimin välttää siivoamista. Lopulta oli kuitenkin pakko siirtyä omaan huoneeseen, mutta siellä pölyharjan sijaan käteen tarttui kirjastosta mukaan nappaamani kirja; Nunnan tarina. Aloin selailemaan kirjaa mielenkiinnosta ja se olikin aivan uskomattoman hyvä. Toisin kuin useimmissa lukemissani nunnakirjoissa, tässä päähenkilö ei ollut nöyrä tai kuuliainen, vaan ihan tavallinen nainen, joka pyrki täydellisyyteen omista virheitään huolimatta ja niitä häveten. Ja juuri tämä kirja laukaisi minussa halun pohtia omaa mielenheikkouttani. En uskonnollisesti, vaan ihan maallisissa asioissa. Totuushan on, ettei minulla ole mitään selkärankaa - siirrän asioita siirtämistä päästyäni, välttelen velvollisuuksia ja kartan ruummiillisia ponnistuksia kuin ruttoa konsanaan. Esimerkkinä armeija. Minä pyrin kaikin tavoin tasa-arvoon, mutta silti olen sitä mieltä, ettei armeijaa missään nimessä pitäisi pakollistaa naisilla - ja mitä muuta se oikeastaan on kuin heikkoutta itseään? Minä teen päätöksiä ja vaatimuksia tunteiden ja oman mukavuuteni nimissä, en järkisyistä tai muiden parasta ajatellen. 

Nämä olivat varsin masentavia ajatuksia, mutta ehdottomasti tarpeellisia. Sillä miten muuten minä voisinkaan koskaan muuttaa itseäni? 

Mietintää

Nostin kasvosi käsieni väliin ja nuolin pois niitä huuhtoneen suolaisen veden. Murtoveteen sekoittui kyyneleitä ja sylkeä, kun siirryin availemaan paitasi nappeja kielelläni. Se ei onnistunut erityisen hyvin, joten pyysin sinua avaamaan paitasi itse ja astuin askeleen kauemmas nähdäkseni paremmin. Tai antaakseni tilaa, kuten väitin. Sinä punastuit hieman, mutta laskit kiltisti katseesi alas ja aloit napittamaan puuvillaista puseroasi auki. Näky oli kieltämättä jumalainen - sinä ilman paitaa ja heinäkuinen kuutamo, joka paistoi sekoittaen ihoihimme hennon sinisen sävyn. Kauempaa vastakkaiselta rannalta loistivat kaupungin valot ja äänet, jotka olivat niin lähellä, mutta silti yhä vain meidän tavoittamattomissamme. "Sinä olet kaunis", kuiskasin virnistäen ja nauroin kasvoillesi, jotka muuttuivat kohteliaisuudesta , jos mahdollista, vielä entistä punaisemmiksi.

 -  -  - 

Minä olen aina pitänyt kirjoittamisesta, vaikka laatu on... noh, tuosta ylempää te sen kyllä huomaatte. ^^' Kaikki novellini ja ficcini ovat aina olleet hieman eroottisia, mutta nyt viime aikoina en yksinkertaisesti ole _pystynyt_ kirjoittamaan mitään muuta kuin lähestulkoon pornografista tekstiä. Epäilen sen johtuvan iästä, sillä  - hyvänen aika - minun hormonini ovat hyrränneet tässä viime aikoina aivan hirvittävästi. ;) Olisi kuitenkin mukavaa pystyä kirjoittamaan pitkästä aikaa kunnon novelleja. Siis oikeita tekstejä, joissa on juoni, selvät päähenkilöt ja yllättävä loppu. Erootiikka tihkuvat tarinat kun, kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta, ovat loppujen lopuksi vain viihdyttäviä ja sieluttomia raapaleita vailla minkäänlaista kunnollista käyttötarkoitusta. P:

Mutta nyt en jaksa huolehtia siitä. Tänään on nimittäin ollut todella mukava päivä taas vaihteeksi. ^^' Meillä oli nimittäin tänään maantiedon karttakoe, eräänlainen nimistöpeli, jota varten pitää opetella päälle viitisenkymmentä kaupunkia/jokea/järveä/tms., nostaa korttipakasta viisi korttia ja sen jälkeen näyttää niissä lukevat paikat kartalta. Siis kartalta, jossa ei ole paikannimiä eikä mitään muutakaan. En tiedä miltä tämä muista kuulostaa, mutta minunlaiselleni tampiolle tämäntyyliset testit ovat täyttä tuskaa - ja se näkyy! Tänään en nimittäin ainoastaan päässyt läpi nimistöpelistä, vaan tein sen ensimmäistä kertaa koko yläasteaikanani. ^^

. . . Sillä, että satuimme ystäväni kanssa lyöttäytymään ryhmäksi luokkamme neron kanssa, ei ole sitten mitään väliä. Tai siis, kyllä siivelläkin eläminen älykkyyttä vaatii... ;)

Ehdotus

Minä olen keksinyt täysin naurettavan ja kelvottoman idean. Idean, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia toimia missään muodossa. Luonnollisesti minä voisin vain nauraa tälle idealla ja unohtaa sen, mutta minä en ole sellainen - minä haluan kehittää ideaani eteen päin, vaikka tiedänkin sen tulevaisuuden. Tai siis, ettei sillä mitään tulevaisuutta ole. ;) 

Idea maapallon väestönkasvun hillitsemiseen

1) Tausta

Maapallolla asuu tällä hetkellä noin 6,7 miljardia ihmistä. Väkiluvun lasketaan kasvavan noin 200 000 ihmisellä päivässä, eli vuodessa maapallon väestö lisääntyy noin 60 miljoonalla. Suurin osa kasvusta tapahtuu Aasiassa, jossa asuu tällä hetkellä noin 60% koko väestöstämme. Jo tässä vaiheessa moni meistä pystyy päättelemään, etteivät maapallomme luonnonvarat kestä tällaista ihmismäärää ja seurauksena on suurta nälänhätää jne. 

2) Mitä asialle voi tehdä?

Väkiluvun kasvua on kyettävä hillitsemään jollain tavalla. Ensimmäinen ehdotus olisi karsiminen, mutta se katsottakoon liian raa'aksi toimenpiteeksi jopa yleisen hyvän nimissä. Kiinassa kasvua on pyritty hillitsemään syntyvyyssäännöstelyllä ja itse katsoisin tämän huomattavan paljon eettisemmäksi ja tuskattomammaksi tavaksi hillitä väkiluvun jatkuvaa kasvua. 

Suunnitelma väkiluvun hillitsemiseksi

1) Suunnitelma pääpiirteittäin

Kiinassa syntyvyyttä on säännöstelty yhden lapsen politiikalla. Itse en kuitenkaan suosisi tätä, vaan ehdottaisin globaalia yksi lapsi per vuosikymmen -politiikkaa. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että jokaisella meistä olisi mahdollisuus hankkia lapsi kerran kymmenessä vuodessa. Länsimaissa tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että nainen pystyisi hankkimaan keskimäärin 3-4 lasta hedelmällisyytensä aikana - olettaen naisen aloittavan lasten hankinnan ollessaan kaksikymmentä ja jatkaen aina neljään-, viiteenkymmeneen saakka. Tällaiseen lapsimäärään mahtuisi varmasti kumpaakin sukupuolta, joten vaarana ei olisi maapallon sukupuolijakauman vääristyminen. 

2) Kuinka säännöstelypolitiikka toimisi

Säännöstelypolitiikan soveltamiseen olisi olemassa kaksi vaihtoehtoa: 

a) Säännöstely maittain

Tässä versiossa ihmisillä olisi lupa hankkia jälkikasvua ainoastaan tiettyinä vuosina. Eli esimerkiksi 2050, 2060, 2070 jne. Luvat voitaisiin jakaa maanosittain, eli esim. vuonna 2050 olisi Euroopan vuoro hankkia lapsia, vuonna 2051 Austraalian jne. Aasialle voitaisiin antaa useampi vuosi - mielellään ei peräkkäisiä, sillä silloin ruoka loppuisi varmasti kesken ja seurauksena olisi nälänhätää. 

Ongelmat 

Tämä käytäntö poikisi suunnattomasti ongelmia, joista suurimmat olisivat: 

• Nälänhätä - tuskin millään maanosalla olisi alkuunsa kykyä tai resursseja varastoida tarpeeksi ruokatarvikkeita räjähdysmäisesti kasvavaa väestöä varten. 
• Alakohtainen työttömyys - opettajilla, kätilöillä, lastentarhan opettajilla jne. olisi töitä ainoastaan muutaman vuoden ajan ja sen jälkeen he olisivat työttömiä. 
• Työvoimapula ja sitä seuraava lama - kansantalous laskisi todella voimakkaasti, kun puolet maan työvoimasta jäisi kerralla äitiyslomalle.
• Inflaatio - ruoan ja muiden yleishyödykkeiden kysyntä nousisi säännöllisesti, mikä nostattaisi hintoja ja samalla palkankorotuspaineita. Seurauksena rahan arvon heikkeneminen, eli inflaatio. 

Miten ongelmiin voitaisiin varautua/miten ongelmia voisi hoitaa. 

Ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä lisäämällä tuontia ja vapauttamalla työvoimamarkkinoita. Työvoiman liikkumisen tulisi olla entistä vapaampaa, jolloin yhden maan työttömät voitaisiin hyödyntää toisen maan työvoimamarkkinoilla. Tämä vähentäisi samalla rasismia ja geeniperimämme heikkenemistä, mutta poikisi joukon kulttuurillisia ongelmia ja saattaisi tukahtua kielimuurin edessä. 

b) Säännöstely henkilöittäin

Tämä suunnitelma olisi huomattavan paljon monimutkaisempi, mutta toisaalta se ei poikisi myöskään niin montaa ongelmaa kuin suunnitelma a. Pääpiirteittäin tämä suunnitelma tarkoittaisi sitä, että jokaisella perheellä olisi oikeus hankkia lapsia kymmenen vuoden välein. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olisi odotettava kymmenen vuotta ennen seuraavan hankintaa, mutta tässä suunnitelmassa jälkikasvun hankintaa ei olisi sidottu tiettyihin vuosilukuihin. Mahdollisessa kuolemantapauksessa olisi perhe oikeutettu hankkimaan lapsi ennen määräajan umpeutumista. 

Tämä versio ei poikisi vaihtelevaa työttömyyttä ja työvoimapulaa, eikä myöskään syöksisi maiden kansantaloutta yhtäkkiseen syöksylaskuun. Ongelmia kuitenkin löytyy edelleen. 

3) Säännöstelypolitiikan ongelmat

Tällaisessa säännöstelypolitiikassa on edelleen muutamia epäkohtia ja ylitsepääsemättömistä tuntuvia ongelmia. Niistä suurin luultavasti on se, että miten ihmisiä voitaisiin estää hankkimasta lapsia. Kaikki uskonnolliset ja eettiset järjestöt tai yhteisöt eivät hyväksy ehkäisyä tahi aborttia, eikä ihmisiä luonnollisestikaan voi pakottaa toimimaan heidän uskonsa tai elämänkatsomuksensa vastaisesti - sehän lukee YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessakin: 

"18 artikla. Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja
  uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai va-
  kaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen
  ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä jul-
  kisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla,
  palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella."

Myöskin idea yhdeksän vuotta kestävästä selibaatista on täysin naurettava, joten tämänhetkisillä tiedoillani ja taidoillani en pysty ongelmaa ratkaisemaan ilman, että rikkoisin ihmisten vapaata tahtoa ja oikeuksia vastaan. Toisaalta en myöskään usko, että siihen moni muukaan kykenisi. Näin ollen jääköön tämä idea kehittelyasteelle ja pysyköön se siellä, kunnes tähän ongelmaan keksitään kaikki tyydyttävä ratkaisu. 

Huomatkaa!

Tämä suunnitelma on laadittu täysin huumoripohjalta, eikä kenenkään tule vetää siitä hernettä nenään tai käyttää sitä oikeudessa tms. minua vastaan. Joitain teistä tällainen mielivaltainen ja täysin pähkähullu idea saattaa suututtaa, mutta minulla, ikävä kyllä, on ihmisoikeuksiin perustuva vapaus ilmaista itseäni ja ideoitani vapaasti ja pelkäämättä, että minut niiden ilmaisemisen takia vangittaisiin tahi tuomittaisiin menettämään vapauteni. 

"19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja
  lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää
  mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vas-
  taanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä."

Teillä jokaisella on vapaa oikeus nauraa tälle tekstille, ottaa siitä ideoita ja levittää sitä eteenpäin, kunhan sitä ei missään vaiheessa käytetä rasistisiin tai muuten muita loukkaaviin tarkoituksiin. Jos tekstiä joskus sellaiseen käytetään, katson minä olevani syytön ja tällaiseen toimintaan syyllistynyt ottakoon täyden vastuun teoistaan. 

Kiitos! ^^' 

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä.
Minä olen monesti miettinyt millainen minun tulevaisuuteni naisena tulee olemaan. Asia on nimittäin niin, etten minä voi sietää lapsia. Ne ovat äänekkäitä, likaisia, typeriä ja vaativat aivan mielettömästi huomiota. Sellainen olento pitäisi opettaa sisäsiistiksi, kävelemään, puhumaan, lukemaan ja vielä ties mitä. Aamulla ipana pitäisi pukea, syöttää, kuskata tarhaan ja illalla sama juttu - ainoastaan päinvastaisessa järjestyksessä: hae lapsi tarhasta, ruoki se ja laita nukkumaan.  Ei, ei minusta vain olisi sellaiseen.
Miten lapset sitten liittyvät tulevaisuuteen? Kuten jo sanoin, minä olen monesti miettynyt tulevaisuuttani ja täytyy sanoa, että niihin miettimisiin liittyy aina kiinteästi lapsi. En minä tee sitä tietoisesti, vaan pikemminkin yllätän itseni aina pohtimasta toukalle sopivia nimiä, suunnitelemasta lastenhuoneen sisustusta ja kaikkea sitä, mitä sellaisen otuksen kanssa nyt vain voi tehdä kylvettämisestä ja syöttämisestä aina eväsretkiin asti. Mitään tarkkoja suunnitelmia en ole vielä tehnyt, sillä lapsi liittyy ajanjaksoon "sitten joskus, kun olen aikuinen ja valmistunut johonkin ammattiin".
Vaan onhan tässä vielä melkein kymmenen vuotta aikaa - minä kun tuskin tulen päättämään opiskelujani ennen kuin olen vähintään viidenkolmatta. Parempi siis nyt vain lähteä hankkimaan ystävänpäivälahjaa kaverille ja jättää tällaiset pohdiskelut johonkin parempaan ajankohtaan. Parin tunnin kuluttua pitää lähteä kaverin luokse, missä vietetään ystävänpäivää oikein porukalla saunomisen, mässäilyn ja yleisen kiherryksen merkeissä. ^^

Esittelyä

Ah, moneskohan blogi tämä ei minulle ole? Kyllä niitä aina jaksaa kirjoittaa muutaman kuukauden, mutta sitten jotenkin innostus hiipuu. Voi sitten vain arvuutella kauanko tätä "julkista päiväkijaa" jaksan pitää. ;) 

Mitäs sitä sanoisi? Täällä puolella ruutua on tällä hetkellä peruskouluaan päättelevä tyttönen, joka asuu kaikin puolin tavallisessa omakotitalossa kaikin puolin tavallisella alueella. Sisaruksia löytyy kolme kappaletta, jotka ainakin tällä hetkellä asuavat kaikki samassa talossa kanssani. Tiedä sitten miten käy, kun äiti löytää itselleen pysyvän asunnon. Mutta noh, sen näkee sitten - turhaa alkaa näin etukäteen murehtimaan.  

Mikä minua kiinnostaa? Ensinnäkin, pidän lukemisesta. Kaunokirjallisuutta, asiatekstiä, historiaa, elämänkertoja, novelleja, näytelmiä jne. Kaikki menee  sweet valley high'n tapaisia teinikirjoja lukuun ottamatta. ;)  Aivan erityisesti pidän kuitenkin Victor Hugon Pariisin Notre Damesta ja Kaari Utrion kirjoista. ^^ Televisio on toinen addiktioni. Tällä hetkellä seuraan noin kymmentä eri sarjaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lempisarja vaihtelee - tällä hetkellä se on Mad Men, pari viikkoa sitten se oli ilman johtolankaa ja sitä ennen C.S.I. :D 

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Pitääpi katsoa sitten myöhemmin josko jaksaisin raapustella jotain muutakin.