Ystävänpäivä.
Minä olen monesti miettinyt millainen minun tulevaisuuteni naisena tulee olemaan. Asia on nimittäin niin, etten minä voi sietää lapsia. Ne ovat äänekkäitä, likaisia, typeriä ja vaativat aivan mielettömästi huomiota. Sellainen olento pitäisi opettaa sisäsiistiksi, kävelemään, puhumaan, lukemaan ja vielä ties mitä. Aamulla ipana pitäisi pukea, syöttää, kuskata tarhaan ja illalla sama juttu - ainoastaan päinvastaisessa järjestyksessä: hae lapsi tarhasta, ruoki se ja laita nukkumaan. Ei, ei minusta vain olisi sellaiseen.
Miten lapset sitten liittyvät tulevaisuuteen? Kuten jo sanoin, minä olen monesti miettynyt tulevaisuuttani ja täytyy sanoa, että niihin miettimisiin liittyy aina kiinteästi lapsi. En minä tee sitä tietoisesti, vaan pikemminkin yllätän itseni aina pohtimasta toukalle sopivia nimiä, suunnitelemasta lastenhuoneen sisustusta ja kaikkea sitä, mitä sellaisen otuksen kanssa nyt vain voi tehdä kylvettämisestä ja syöttämisestä aina eväsretkiin asti. Mitään tarkkoja suunnitelmia en ole vielä tehnyt, sillä lapsi liittyy ajanjaksoon "sitten joskus, kun olen aikuinen ja valmistunut johonkin ammattiin".
Vaan onhan tässä vielä melkein kymmenen vuotta aikaa - minä kun tuskin tulen päättämään opiskelujani ennen kuin olen vähintään viidenkolmatta. Parempi siis nyt vain lähteä hankkimaan ystävänpäivälahjaa kaverille ja jättää tällaiset pohdiskelut johonkin parempaan ajankohtaan. Parin tunnin kuluttua pitää lähteä kaverin luokse, missä vietetään ystävänpäivää oikein porukalla saunomisen, mässäilyn ja yleisen kiherryksen merkeissä. ^^
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti