Joku on saattanut huomata blogin vaihtaneen väriänsä. Minä tein sen sinä yhtenä keväisenä päivänä, jolloin aurinko paistoi lämpimästi ja oli kuin maa olisi vihdoin päässyt talvet lumisesta kahleesta. Kevät on omituinen asia - aamuisin on usein pakkasta päälle kymmenen astetta, mutta heti iltapäivällä aurinko lämmittää taas ilman ja antaa valheellisia lupauksia suvesta. Sitä ei kuitenkaan joka päivä tule - tänäänkin on kylmä ja minä istun sisällä mummon kutoma villapaita päällä. Palelee.
Kevässä on jotain vierasta, joka saa hormonit hyrräämään ja pään sekaisin. Se kuiskii korvaan kiellettyjä asioita ja tekee mielestä lemmenkipeän. Mutta minä lupasin itselleni etten ihastu ennen kuin vasta joskus myöhemmin. Sitten kun olen muuttanut muualle ja aloittanut elämän alusta. Sillä eihän täällä voi istua kehenkään - ihmisiin, jotka on tuntenut ennen kuin murrosikä sai heidän naamansa kukkimaan ja äänen murtumaan.
Kevät tekee mielen runolliseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minkäslainen poika on kiikarissasi?
VastaaPoista