Tämä postaus on random

"And they don't put you into huffelepuf

if you're not cool

instead they sort you at the parking lot

after school"

- Hank Green

Tänään on vappu. Viimeiset pari tuntia minä olen istunut risti-istunnassa työtuolillani ja nauttinut Vlogbrothersien nörttihuumorilla höystetyistä videoista Youtubessa. Ne ovat oikeasti nerokkaita - käykää katsomassa muutama, jos vain millään olette siihen kykeneviä. Jonain kauniina päivänä tämäkin blogi tulee toimimaan yhtä ammattimaisella ja tasottoman tasokkaalla otteella.

Sitä kuitenkin odotellessa ajattelin taas jälleen kerran nostaa esille muutamia mieltäni tavalla tai toisella kutkuttaneita uutisia kuluneelta viikolta. Ensinnäkin, Belgia on ottanut pienen, mutta äärimmäisen rasistisen, askeleen kieltämällä burkhat ja muut kasvot peittävät huivit.  Maan parlamentin alahuoneessa puoltavia ääniä annettiin jumalattoman paljon, kun ottaa huomioon, että alahuoneen ihmisten pitäisi olla sivistyneitä ja tekojensa merkityksen ymmärtäviä ihmisiä. Ainoastaan kaksi poliitikkoa äänesti tyhjää; vastustavia ääniä ei tullut ainuttakaan.

Se on aivan ennen kaikkea surullista ja vasta sen jälkeen groteskia. On surullista huomata, kuinka sokeita ihmiset ovatkaan toisilleen. Se on kuin pelko muutosta kohtaan olisi neula, joka puhkaisee silmät pelkureiden päästä, ja nyt nuo sen terävyyden kokeneet vaeltaisivat ympäriinsä törmäillen kaikkeen ympärillään olevaan. Runollinen virke, jolla tarkoitan seuraavaa: "Mikä vittu teitä belgialaisia vaivaa?! Saatanan rasistit, kuolkaa kansallisylpeyteenne - vielä keskiajalla teidänkin isoisoisoisoisoisoisojne.äitinne kulkivat hunnutettuina."

Että tuon sanominen tuntui hyvältä.

Toisekseen, pres... pääministeri Vladimir Putin osallistui 200-kiloisen jääkarhun tutkimiseen Franz Joosefin maalla. Putin on kova. Putin on macho. Ja kyllä, Venäjä maksaa minulle tämän kertomisesta. (Oikeasti, kyseisen uutisen lukeminen a) huvitti minua suuresti b) turned me on, koska  Putin on edelleen minun hoteimmat poliitikot -listallani.)

Ja viimeiseksi minun täytyy päästä hieman ilkkumaan, sillä Matti Vanhanen tulee meidän koululle ensi viikolla. ^^  Tämän vuoksi olenkin kerännyt tähän alle kaikki Matti Vanhaseen liittyvät kommenttini tässä blogissa:

"Tuskinpa ainakaan on odotettavissa mitenkään erityisen uskottavaa presidenttikamppanjaa mieheltä, joka on viettänyt viime aikansa pyrkien tekemään presidenttiydestä lähes missinkaltaisen turhakeviran."

" Vielä lisäksi halusin sinun tuovan pornoa Matti Vanhaselle, jottei tämän enää tarvitsisi lähetellä kaksimielisiä viestejä ties keille viattomille Seiskan vakiasiakkaille"

"Ja sattuupa omistamaan [Sauli Niinistöstä puhe] täydellisen kauniin vaimonkin presidentin linnaa emännöimään. (Joka saisi kyllä luvan näkyä enemmän julkisuudessa miehensä rinnalla. Voisi Suomenkin julkisuuskuva parantua kaikkien niiden Matti Vanhasen sekoilujen jälkeen...) "

"Kyllä, Matti Vanhanen tosiaankin meni ja kihlasi pitkäaikaisen naisystävänsä, Sirkka Mertalan, kaiken sen mediakohun keskellä."

"Mutta joka kerta kun saan kuulla uutisesta, jossa yksi puoluejohtaja keikistelee verkkosukkahousuissa ja - ties kenen - ministerin ex-heila vuodattaa lehdessä tuntemuksiaan, tulen yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi, ettei polittiikka loppujen lopuksi ole minun juttuni."

"Tuskin teistä kukaan voi edes kuvitella kuinka paljon minä vihaan Seiskaa.
...Tai erästä nimeltä mainitsematonta naista, joka keksi yhtäkkiä lypsää rahaa Matti Vanhasen kustannuksella.
"

Se, rakastanko vai vihaanko minä kyseistä poliitikkoa, riippuu pitkälti silloisesta mielialastani. Toivon mukaan tuleva tiistai tulee olemaan niitä positiivisempia päiviä.

Randomia

Minä sain toissapäivänä koulussa kuulla kirjoittavani blogia pornosta ja politiikasta. Mä aloin siinä miettimään, että politiikasta ehkä mutta en pornosta - sitä minä en ole kirjoittanut melkein vuoteen. Tuli muutenkin luettua noita vanhempia kirjoituksia vain huomatakseni, että vielä puoli vuotta sitten näiden julkaisujen taso oli huomattavan paljon korkeampi. Ne viestit olivat jotenkin paljon iloisempia, syvällisempiä tai muuten vain hupaisia. Nää nykyiset taas, en mä osaa enää edes kirjoittaa kieliopillisesti oikein.

Mutta tästä piti tulla iloinen viesti, ei tuollaista säälittävää itsesyyttelyä. Ihan aluksi mä haluaisin kiittää (Jutta Urpilaisen sanoin) teidän kommenttejanne, ne auttoivat. (: Mä olen pahoillani siitä viestistä, mulla oli sinä iltana aivan uskomattoman paha olo, enkä mä todellakaan tiennyt miten enää jatkaa. Tällä hetkellä mä kuitenkin olen taas päässyt itseni herraksi - ainakin niin hyvin kuin vain tällä hetkellä voin.

Eilen oli ihana ilta. ^^ Hengailtiin kaverin kanssa paikallisen seurakunnan nuorisotalolla ja kiisteltiin isommalla porukalla politiikasta. Se oli sellaista keskustelua, jota voi syntyä vain nuorien ja ylimielisten suussa; kommunisti- ja natsikortit lenteli ja lopulta Applea verrattiin jättimäiseen itsetyydytysvälineeseen. Ihan heti ei uskoisi, että keskustelu lähti kunnan yhdistämisestä naapurikaupunkiin. ;)

Minä elän vieläkin

 "We've got to hold on to what we've got

'cause it doesn't make a difference

if we make it or not" 

- Bon Jovi

Mä olen täällä - ja elossa. Ja lisäksi mä voin hyvin, oikeasti. Mä en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan ja olen siitä oikeasti pahoillani, mutta se nyt vaan on mennyt kuten se on mennyt. Nää viimeiset pari kuukautta eivät todellakaan ole olleet mun parhaimpiani, mutta ainakin tällä hetkellä kaikki tuntuu menevän ihan hyvin. Mä olen alkanut jopa nauttia politiikasta pitkästä aikaa. Pari kuukautta sitten mä lakkasin lukemasta lehtiä, koska mitä ikinä tapahtuikaan, se ei tuntunut koskettavan minua. Nyt on siis hirvittävästi kiinni otettavaa, joten eiköhän aloiteta:

1. Barack Obaman terveydenhuoltouudistus meni läpi. Tämähän on luonnollisesti aivan pöyristyttävää, sillä Yhdysvallat kykenevät nyt anastamaan ihmisiltä heidän vapaan oikeutensa kuolla yksin ja ilman hoitoa jossain rotankolossa. Jumalan kiitos, muutamat ihmiset, jotka todella välittävät, ovat jo ehtineet haastaa aloitteen oikeuteen. Heidän lääkkeitäänhän ei mikään parlamentti ala makselemaan - esimerkillistä toimintaa.

2.  Niinistö on kova jätkä. Näin hehkutti eräs nimeltä mainitsematon iltapäivälehti otsikoissaan. Millä tavalla Niinistö sitten on ihan saatanan kova tyyppi, sitä minä en tiedä. Toisaalta eihän minun tarvitsekaan, sillä kansalaisena minun osani on maksaa kiltisti veroja (mitä en tee kuin ruokaostoksilla, sillä olen onnistuneesti kesätyötön) ja olla hiljaa sillä välin kun kovat jätkät leikkii hiekkalaatikolla. Tääkin on luonnollisesti hyvä juttu, koska ainakaan mun ei nyt tarvitse miettiä ketä äänestän seuraavissa presidentin vaaleissa. (Koska minä voin.)

3. Kaikkea muuta kivaa. Esimerkiksi kansanedustaja Tiura aiheutti kohun jotenkin jossakin ja jostakin. Rehellisesti sanottuna, ilman tätä kohua mä tuskin olisin koskaan kuullutkaan arvoisasta kansainedustaja Tiurasta. Se, että kyseinen henkilö aikoo ymmärtääkseni loikata wannabe-työläispuolueesta wannabe-porvaripuolueeseen tuskin tulee koskaan minun elämääni koskettamaan paskankaan vertaa. Näin ollen voinkin ainoastaan kysyä: who cares?

Krokotiili

Mun vartaloni on kuin kissan. Se on pieni ja jäntevä. Luita voi koskettaa ihon lävitse kevyesti painamalla, ja ne tuntuvat niin haurailta. Pelkästään tiukka puristus riittäisi vahingoittamaan niitä, sillä luita suojeleva iho on ohutta. Se on nukkapintaista ja kuin pergamenttia, sillä eikö pergamentti ennen valmistetukin eläinten nahasta.

Mun sydämeni on kuin linnun. Se hakkaa nopeammin kuin simänräpäys. Puristus puristuksen jälkeen se saa hapettuneen veren kiertämään pienessä elimistössäni. Samalla se on myös heikko sydän, ei sen pysähtymiseen paljoa tarvittaisi. Ehkä yksi isompi sähköisku riittäisi.

Mun sisälläni asuu krokotiili. Suurikokoinen gaviaali, jossa ei ole mitään pientä eikä heikkoa. Sillä on terävät hampaat ja niissä puruvoima, joka voisi puristaa suuremmankin otuksen kuoliaaksi. Se gaviaali kasvaa päivä päivältä minun ruokkiessani sitä vasten tahtoani, ja kohta - eikä siihen enää ole kauaa - se gaviaali on ihan liian iso minun vartaloni sisälle. Silloin jotain halkeaa.

Nykyaikaa...

- "Tulkaahan Rouva tänne. Tuoretta leipää olisi tarjolla. Maistakaahan toki - tässä on ruisleipää ja tässä puolestaan tämä vaaleampi versiomme."
- "Kyllähän tämä tosiaan hyvää on. Jos vaikka ottaisin tuota tummaa, kun sanovat sen olevan terveellisempääkin."
- "Olkaa hyvä, Rouva."
- "Kiitoksia, kiitoksia. Mutta olisiko teillä yhtään tuoreempaa jäljellä? Katsokaas, kun tämän päivämäärä on jo ylihuomenna, eikä meillä sitä leipää niin paljoa tule syötyä."
- "Ai tuotako päivämäärää Rouva tarkoittaa? Oivoi, ei se ole viimeinen käyttöpäivä, vaan pakkauspäivä. Leipä kyllä säilyy vielä pari viikkoa."
- "Mutta kun tuo päivä on vasta ylihuomenna..."
- "Niin, katsokaahan, Rouva, säästösyistä me olemme alkaneet pakkaamaan leipämme kymmenen päivää ennen pakkauspäivää. Tulee halvemmaksi."
- "Eihän siinä ole mitään järkeä, hyvä Herra."
- "Niin, Rouva, mutta kun on tämä lama ja kaikkea. Näettekö te tuon made in -merkinnän?"
- "Ai tämän Made in China -merkin tässä näin?"
- "Sen juuri, Rouva-rakas. Jos sallinette kuulla, ei tätä leipää ole missään Kiinassa tehty. Oi, eihän meillä ole enää sellaiseen varaa. Ihan suomalaista tämä on."
- "Mutta miksi sitten tuo merkki, Herra-hyvä?"
- "Niin, muistattehan te viime laman, oivallinen Rouva? Tokihan te sen muistatte, vaikka olittekin silloin vielä nuorempi - kahdenkymmenen ehkäpä..."
- "Nyt te imartelette, Herraseni. Kyllä te minun ikäni näette."
- "Ehkäpä. Mutta katsokaas, Rouva, viime laman aikaan me jouduimme sulkemaan täkäläiset tehtaamme ja siirtämään tuotannon Kiinaan. Vaan nyt kun tuli tämä uusi rahoituskriisi ja kaikkea, ei meillä ole enää mihinkään niin eksoottiseen varaa."
- "Tosiaan, on se polttoaineenkin hinta nykyään ihan hävyttömän korkea."
- "Siinä olette oikeassa, Rouva. Siksi me päätimmekin siirtää tuotannon takaisin tänne Suomeen ja jättää ainoastaan pakkauksen ulkomaille."
- "Mutta ette kai te, hyvä Herra, ole tätä missään Kiinassa pakanneet?"
- "Turkanen vieköön emme. Ihan tuossa tehtaan kyljessä se pakataan, vaan kun kaikki ne EU-merkinnät ja joutsenliput ovat nykyään niin kiven alla. Pitäisi täyttää papereita ja lukea pikkupränttiä..."
- "Sitä se nykyaika on."
- "Niin on, niin on. Vaan me tultiin sitten johtokunnan kanssa siihen tulokseen, että on paljon halvempaa maksaa Kiinan viranomaisille tuosta heidän merkistään ja pysyä kaukana tästä EU:sta. Ties mitä sosialismia sekin edustaa, ei minun aikanani..."
- "Ei tosiaan, Herra. Ties vaikka olisivat niitä kommuuneja. Ovathan ne ottaneet sen tähdenkin suoraan Neuvostoliitolta."
- "Sen ovat tehneet. Mutta ottakaahan tämä leipänne tästä nyt, Rouva. Tuoretta on, ei sitä ole leivottukaan vasta kuin huomenna aamulla - Bangkokissa."

Politiikasta viime aikoina

Tiedättekös, rakkaat kanssakärsijät, että minusta on tullut ehdottomasti maailman laiskoin ihminen? Kuulin tänään bussissa eduskunnan äänestäneen metsään puhemiesvaaleissa, eikä minun edes tehnyt mieli alkaa valittamaan asiasta kellekään. Mua ei kiinnostanut alkaa miettiä kuka on syyllinen, kuka idiootti ja ketä tässä pitäsi alkaa sääliä ihan ehdottomasti. (Vastaus jälkimmäiseen on tietysti Sauli Niinistö, sillä minä olen ikävystyttävän puolueellinen häntä kohtaan.) Tätäkö se lukio-opiskelu sitten teettää?

Nythän Niinistö menikin sitten pudottamaan pommin: hän ilmoitti miettivänsä eroa. Tietysti me kaikki tiedämme, ettei Niinistö eroa - sehän on selvää - mutta kyllä tässä nyt jotain skandaalinomaista on ilmassa. Hyvänen aika, meidän tuleva presidenttimme. Meidän kansamme kultaporsas, jolta katsotaan ihan kaikki vehtaaminen ja vehkaaminen lävitse, sillä hänestähän se kansan seuraava isähahmo tulee. Ihan oikeasti, välillä Arvoisa Herra Puhemies onnistuu käymään jopa minun hermoilleni, jotka sentään on öljytty sokealla ihailulla. Voisi sekin mies välillä päättää jotain.

Sirkka Mertala muuten sai itselleen huippuviran ja mukavan lihavan palkkapussin. Hyvä hänelle, sillä saa nähdä mitä Matti Vanhasesta enää tulee pääministerikauden katketessa ikävästi tuossa tulevana kesänä. Tuskinpa ainakaan on odotettavissa mitenkään erityisen uskottavaa presidenttikamppanjaa mieheltä, joka on viettänyt viime aikansa pyrkien tekemään presidenttiydestä lähes missinkaltaisen turhakeviran.

Jos jotain muuten haluaisin vielä mainita, niin Jyri Häkämies sattui pistäytymään meidän lukiollamme tuossa pari viikkoa sitten. Eka fiilis oli lähinnä, olisivat ne nyt jonkun oikean poliitikon voineet tänne lähettää, mutta kyllähän Häkämies näytti asiansa osaavan. Huolimatta siitä, että suurin osa puheesta olikin "liittykää kaikki armeijaan" -sanoman kaltaista propagandaa, sain minä kuulla jopa yllättävän paljon asioita, joista olen ollut aikaisemin aivan tietämätön. Oletteko te esimerkiksi kuulleet, että tämän päivän Suomen suurimpia uhkia ovat tietoliikennejärjestelmää kohdistetut iskut? Käytännössä joku voisi halutessaan sekoittaa koko maan liikenteen ohjauksen tai vaikka pysäyttää koko sähkönjakeluverkoston.

Ehdottomasti kuitenkin koko luennon kohokohta oli Häkämiehen kuvailu Kiinasta. Se meni näinkin mahtavasti: "Hyvin keskusjohdettu maa..." Lähes yhtä hupaisa oli erään pojan kommentti nykyisestä asepalveluksesta: "Ota kivääri ja juokse metsässä." Aijai...

Kirje

Rakas Joulupukki,

olen ollut todella suhteellisen kiltti tänä vuonna. Olen kiltisti käynyt äänestämässä nuorisovaaleissa, kuten meidät kansalaiset on opetettu, ja olen myös taas kerran pyrkinyt nostattamaan omaa isänmaallisuuttani katsomalla Linnanjuhlat - suunnattoman suuren populäärisen farssin, jonka tarkoituksena on hypnoosin avulla saada tavalliset työväenluokkaan kuuluvat ihmiset nauttimaan köyhästä elämästään ja seuraamaan sokeasti herrainsa päätöksiä. Että sulkekaa vaan te niitä kouluja ja terveysasemia, mutta älkää kuitenkaan jättäkö meitä ilman meidän tuntikausia kestävää spektaakkeliamme, joka vuosi toisensa jälkeen nostaa Suomen yhdeksi maailman onnellisimmista kansoista.

Koskapa, rakas Joulupukki, tiedän jo tasan tarkkaan mitä tulen saamaan lahjaksi, haluaisinkin pyytää sinulta lahjoja muutamalle muulle henkilölle, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomioimatta. Toivon myös syvästi, ettet pane pahaksesi vaikka kaikki valitsemani henkilöt eivät olekaan kristinuskoisia - nykypäivänä kun olisi suoranaista syrjintää unohtaa kaikki ne muslimit, ateistit ja muut meidän maailmankuvaamme avartavat henkilöt.

Ensimmäiseksi haluaisin pyytää sinua ottamaan huomioon ne Afganistanilaiset, joiden elämä on tehty täysin mahdottomaksi uuden lainsäädännön nimissä. Tarkoitan siis lakia, joka kieltää naisilta oikeuden lastensa huoltajuuteen ja seksistä kieltäytyjiltä ravintoon. En tiedä onko tämä hieman epäsoveliasta, mutta jos vain voisit lähettää kaikille afgaanimiehille puhallettavan barbaran ja pari purkillista tummelia. Onhan se nimittäin sanomattakin selvää, että miespoloiset kaipaavat varmasti hieman kaltaistaan, selkärangatonta seuraa kaiken sen orjuuttamisen jälkeen.

Samanlaisen nuken voisi lähettää myös Berluskonille.

Toiseksi haluaisin sinun muistavan lämmöllä Sveitsiä, tätä pankkien ja kristittyjen luvattua maata. Arvostaisin syvästi, jos voisist lähettää heille muutaman kappaleen Astrid Thorsin kaksoisolentoja; ehkä he voisivat opettaa minareettejä syvästi inhoavalle maalle minkälaisen rikkauden maahanmuuttajat kulttuuriin tuovatkaan. Samalla voisit myös viedä hieman klorittia Ranskalaisiin uimahalleihin, jottei heidän enää tarvitsisi kieltää naisien peittävämpiä uima-asuja (ns. burkineja). Jos tämä taantuma jatkuu, kohtahan Ranskan on kiellettävä naisia käyttämästä laisinkaan uimapukuja, bikinejä tahi mitään muutakaan kangasta, joka saattaisi muodostaa hygieniariskin joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

 Vielä lisäksi halusin sinun tuovan pornoa  Matti Vanhaselle, jottei tämän enää tarvitsisi lähetellä kaksimielisiä viestejä ties keille viattomille Seiskan vakiasiakkaille, Iittalan lahjakortin Tarja Haloselle ja viimeisenä tiukat nahkahousut Putinille. Ihan vain koska näkisin hänet mielelläni jatkossa poseeraamassa Iltalehdissä - paitsi ilman paitaa - myös hieman seksikkäämmissä housuissa... (Tai voisitko vain polttaa kaikki hänen pukujensa alaosat?)

Syvästi kunnioittaen,
Ismail

"Would you gimme the key to the empire of bliss

Gimme a substance to dismiss

Everybody's searching for difference

Everybody's searching for deliverance

Gimme just another reason to live"

- The 69 Eyes

Sveitsi on idiootti

Tai Sveitsi ei välttämättä ole idiootti, vaikka sen puolueettomuus  maailmansodissa olikin nyt vähän... noh, mitä oli. Sen sijaan sveitsiläiset ovat idiootteja. Tyhmiä ihmisiä, jotka eivät selvästikään ole koskaan kuulleet uskonnon- ja omantunnonvapaudesta. Lehtiä lukeneet taitavatkin jo arvata kyseessä olevan uusien minareettien rakentamiskielto, jonka kansa äänesti lainvoimaikseksi viime yönä. Tästä lähtien minareetteja (käytännössä luterilaisten kirkkojen kellotorneja vastaavia rakennelmia) ei Sveitsiin ole enää lupa rakentaa eikä jo valmiiksi rakennettuja saa käyttää niiden alkuperäiseen tarkoitukseen, eli rukouskutsun kuuluttamiseen. Ikävä, tarpeeton ja täysin naurettava laki, mutta kieltämättä ei kyllä mitenkään ihmeellinen mantereella, jossa muslimien elämäntapaa pyritään sortamaan kaikin mahdollisin tavoin - hyvänä esimerkkinä Ranskan halu kieltää musliminaisten käyttämät uimapuvut, burkinit, "epähygieenisinä".

Minä todella toivon, ettei Suomen valtio tahi kansa ikimaailmassa sorru mihinkään näin alhaiseen.

Poliitikkoja

Minä olen lähiaikoina alkanut olla hieman huolissani tämän piskuisen blogini julkaisullisesta tasosta, joka ei pitkään aikaan ole seurannut blogin nimen antamia odotuksia ja paineita. Hetken aikaa suunnittelin julkaisevani täällä yhden uusista eroottisista novelleistani, mutta en saanut aikaiseksi siirtää tekstiä paperilta tietokoneelle ennen kuin keksin uuden - ja huomattavan paljon paremman - keinon. (Tarkoituksenani on kuitenkin edelleen julkaista tuo mainitsemani novelli, siitä ei ole huolta.)

Koskapa olen yrittänyt pysyä julkaisuissani asiattomalla, mutta samalla kuitenkin suhteellisen järkevällä tasolla, tarjosi vanhojen Yksin valtiaat -jaksojen katselu täydellisen ratkaisun ongelmiini.

 Komeimmat (tai muuten vain kuolattavimmat) Poliitikot 

(Järjestyksessä vähiten kuolattavimmasta siihen parhaaseen)

  

 

 Perää tässä listauksessa pitää Yhdysvaltain jo edesmennyt näyttelijä ja presidentti Ronald Reagan, joka näytti uskomattoman hyvältä näyttelijän uransa aikoihin - eikä pahentunut laisinkaan tultuaan presidentiksi.

Yhdysvaltain ex-presidenttien linjalla jatketaan. Nyt on vuorossa ainut Yhdysvaltain presidentti, josta minulla on joskus ollut seksifantasia. Täysin vahingossa kylläkin ja ehkä noin kymmenen sekunnin ajan, mutta silti... Se kuva ei ikinä katoa minun verkkokalvoltani. 

Ja kyseessähän on siis tosiaan - jos joku ei sattuisi tunnistamaan - Bill "seksiseikkailija" Clinton 

Ei nyt ehkä maailman komein mies, mutta miettikää vähän. Pitänyt Venäjää rautaisessa otteessaan ties kuinka kauan, ajanut leikkuupuimuria, omistaa ison kissapedon ja on tapattanut uransa aikana ties kuinka monta lehdistön edustajaa. Ketä sellainen ei kiihottaisi? Kuten eräässä äärimmäisen huonossa venäläisessä biisissä sanottiin - minä haluan miehen kuten Putin. (Tai ehkä en, mutta olisi sellaista kivaa kokeilla yhden yön ajan.)

 Jep, selviö. Barack Obama ei välttämättä edusta ulkonäöllisesti minun miesihannettani, mutta kyllä hänessäkin jotain pirun seksikästä on. Se on sellaista karismaa, mutta saa vatsan pohjan kivasti kutkuttelemaan. Jos Obama jonain päivänä löytää itsensä työttömyyskassalta, hän voi kyllä tulla keskustelemaan minun kanssani muutoksesta...

Tommy Tabermann. Mies on hauska, kirjoittaa ihania erotiikkarunoja ja on kaiken lisäksi mukana politiikassa - mitä muuta nainen voi vielä pyytää? No ehkä suorat hiukset voisivat olla bonusta...

Nii-in, miten joku poliitikko osaakaan olla näin komea... Aivan erityisesti tässä kuvassa, noissa vaatteissa (minä olen suunnattoman heikkona pukuihin ja pitkiin takkeihin). Täydellinen mies meidän tulevaksi presidentiksemme; näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä ja sattuupa omistamaan vielä täydellisen kauniin vaimonkin presidentin linnaa emännöimään. (Joka saisi kyllä luvan näkyä enemmän julkisuudessa miehensä rinnalla. Voisi Suomenkin julkisuuskuva parantua kaikkien niiden Matti Vanhasen sekoilujen jälkeen...)

Tarja Halonen

Rafael Wardi, 2002


Sergei Feofanov, 2003
(Oma suosikkini)

Ei niitä nyt ihan äkkiseltään samaksi henkilöksi laskisi. Saati sitten Suomen tasavallan presidentiksi uskoisi. (Kun vertaa esimerkiksi Mannerheimin viralliseen muotokuvaan.)

Puhdas Suomalainen

Puhdas Suomalainen ihminen on hieno asia. Liian usein luulevat ihmiset, että Suomalainen olisi lihava, McDonaldsissa itseään täyttävä turmeltunut eliö. Asia ei nimittäin ole näin, ja siksi minä haluankin kertoa teille minkälaisia me Suomalaiset olemme.

Suomalainen syö vain puhdasta ruokaa, joka kasvatetaan kotona alusta alkaen. Perinteinen Suomalainen ihminen alkaa viljelemään omaa ruokaansa täyttäessään kymmenen vuotta. Hän ostaa siemenet turvalliseksi havaitusta Luomumyymälästä, jonka tuotteisiin ei ole käytetty laisinkaan ylimääräisiä lannoitteita tai antibiootteja. Siemenet Suomalainen kylvää kaskettuun maahan ja näin kääntyy uusi sivua hänen Suomalaisen sukunsa puhtaassa sukukirjassa.

Löydettyään sopivan puhdasta Suomalaista sukua edustavan pariutumiskumppanin, Suomalainen ihminen valmistautuu lisääntymään. Hän alkaa tarkkailemaan ravintoaan erityisen tarkasti ja muuttaa syvälle metsien keskelle, jotta hänen Suomalaisen sikiönsä pienet keuhkot eivät turhaan turmeltuisi. Synnytys hoidetaan saunassa, ilman turhia epiduraaleja tai muita puudutusaineita.

Kun uusi Suomalainen on löytänyt tiensä maailmaan, pyritään hänet kasvattamaan mahdollisimman puhtaasti ja neitseellisesti. Hänelle ei anneta ainuttakaan rokotetta tai ensimmäistäkään penisiliinikuuria, sillä kaikkihan tietävät mitä tuollaisten ylimääräisten myrkkyjen työntämisestä elimistöön seuraa. Ei, on paljon turvallisempaa antaa lapsen sairastaa lapsihalvaukset, poliot ja tuhkarokot ja lääkitä niitä saunalla ja raikkaan puhtaalla Suomalaisella ilmalla. Sekä tietysti Suomalaisella ravinnolla, joka on alusta alkaen kasvatettu omassa pellossa ilman mitään hyönteismyrkkyjä, lannotteita tai mitään muutakaan lisäaineiksi luottavaa.

Ihmiset kuvittelevat, että tällaista Suomalaista olisi mahdotonta löytää näinä teollistumisen ja valmisruoan aikoina, mutta asia ei ole näin. Suomalainen ihminen on vain niin vaatimaton ja ujo, ettei hän turhaan itsestään ilmoittele. Siksi ainut keino löytää tällainen Suomalainen ihminen onkin keksiä sikainfluenssarokotteen kaltainen aine, joka saa nämä puhtaat Suomalaiset ihmiset kerääntymään keskustelupalstojen ääreen mielipidettään jakamaan. Tämä mielipide menee yleensä näin: "SIIS MUN ELIMISTÖÖN EI AINAKAAN MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ MENNÄ TUNKEMAAN!!11111" Mielipide on ylväs ja täysin oikea, sillä miksipä turhaan pitäisi puhtaan Suomalaisen ihmisen lisäaineista ja muusta saastasta vapaata elimistöä mennä millään ylimääräisellä turmelemaan.


...Te voitte vain kuvitella kuinka pahasti minä olen räkättänyt hämärässä huoneessani näiden piskuisten mielipiteitä. Olisi todellakin hupaisaa tietää, minkälaisella luomudieetillä kaikki nämä ylimääräisten aineiden vastustajat ovat. Itse kun en ole vielä keksinyt keinoa estää kaikkia niitä e:itä soluttautumasta ruumiiseeni ruoan jne. siivellä...

Puhutaan

"Hei, puhutaan tulevaisuudesta. Puhutaan tulevista tähdistä ja kaukaisista planeetoista, jotka syntyvät vasta meidän kuolemamme jälkeen. Niiden valo ei koskaan ehdi saavuttaa meitä. Puhutaan menneistä kuninkaista ja kadonneista valtakunnista, joiden kadut olivat kullalla silatut. Ne kaikki katosivat ennen meidän saapumistamme. Katosivat eivätkä palaa, mutta silti voimme iltaisin kuulla niiden kuiskivan lastenkamarin asukkaille. Muistakaa meidät, ne sanovat. Muistakaa meidät, sillä ilman meitä ei olisi teitä. Te olette velkaa. Ja lastenkammarin asukkaat kuuntelevat kiltisti, sillä siihen ne on opetettu. Aamuisin ne kaakaota juodessaan tulevat kysyneeksi äideiltään keitä olivat keisarit, joita ei enää olekaan. Ja sinä tiedät mitä äidit vastaavat, sillä samoin vastasi myös sinun äitisi.

Puhutaan tulevista tähdistä ja kuolleista valtakunnista. Kuiskitaan niiden nimiä yötuuleen, joka tuo suolaista ilmaa kaukaa mereiltä päin. Siellä asuvat kalat ja hukkuneet neidot pyrstöineen, siellä pitävät majaa merianturat. Ja kaukana siellä jossain, aivan aavan tuolla puolen, ovat laivat jotka eivät koskaan palanneet kotisatamaan. Mitä on aavan tuolla puolen? Paikassa jossa taivaanrantaa yltää koskettamaan - kohottautuu vain hieman ja tähtiä voi poimia kuin omenoita konsanaan.

Puhutaan siitä mitä me emme koskaan saavuta. Puhutaan, mutta jätetään tämä hetki lausumatta, ei anneta minkään vahingoittaa sitä. Sillä mikä on käsillä, on vaarallisen helppoa menettää."

- - - -

Joo, harvinasen tylsinä hetkinä on kiva kirjoittaa kaikkea pskaa. ;D

On kirjoja, joita minun ei pitäisi lukea

Luettuani taas erinnäisä mangapokkareita erinnäisillä parituksilla ja tilanteilla, olen tullut seuraavaan tulokseen:

Mä haluan pukeutua viktorialliseen sisäkönasuun - en sellaiseen pornoteollisuuden lanseeraamaan minihepeneeseen, vaan kunnolliseen mustaan mekkoon ja suureen esiliinaan, kammata hiukseni nutturalle ja laittaa päähän sellaisen salaattikerän tapaisen hatun. Sitten minä haluan kattaa teetarjottimen ja tarjoilla sen synkälle ja pirun komealle miehelle, joka työskentelee kirjastossa puku päällään. Minä niiaisin, kutsuisin häntä herraksi ja - jos herra ei olisi kiireinen - mainitsisin jotain pientä säästä ennen poistumistani.

Ei helvetti, että se olisi mahtavaa.

Tasa-arvoa...

Jahas, Afganistanissa on taas otettu askel lähemmäs pimeää keskiaikaa. Ne - anteeksi hieman sopimaton kielenkäyttöni - vitun idiootit ovat päättäneet asettaa lain, joka estää naista toimimasta lastensa huoltajana. Lisäksi miesten ei tarvitse ruokkia uusia laillisia orjiaan, vaimoja, jotka kieltäytyvät seksistä.

Että onnea...

Pashaa

Öisin on kiva revitellä runosuontaan. Eikä pidä sitten ottaa liian vakavasti, sillä minä nauroin haljetakseni näitä kirjoittaessani - niin jumalattoman kliseisiä nämä ovat. ;)

Once I was told,
If I'd settle for what world have given
I'd be be forgotten - there was no heaven
We all just rice and shine and keep on dying
Yeah, the church was only lying

- - - -

Ja jälleen kerran he istuttivat minut alas vain kertoakseen
kuinka maailmassa ihminen käyttää ihmistä hyväkseen
Että susia ja lampaita
ainoastaan toistensa vaatteissa
Tässä elämässä - kerta toisensa jälkeen -
Prinssi tarvitsee tukuttain rahaa tehdäkseen
sen, mikä saduissa kuvattiin niin kauniisti

Fiktiivistä päiväkirjaa

Mulle tulee aina outo fiilis kun katson sitä. Meidän katseet kohtaa hetkeksi - ihan vaan pikkuiseksi -, ja joka kerta se tuntuu yhtä hyvältä. Joskus se vielä virnistää, mikä vaikeuttaa mun keskittymistäni ihan pirusti. Tulee ajateltua asioita ja huomaan taas kuinka... noh, te varmaan arvaatte.

Yöllä me ei olla vielä kertaakaan oltu toistemme luona, mutta yllättävää kyllä se ei haittaa. Päivälläkin ehtii, ja oikeastaan luonnonvalo on paljon hehkulamppua parempi; pääsee paremmin tunnelmaan. Eka kerta oli aika jännä, me oltiin tunnettu ehkä tuurilla kuukausi, kun se nousi puheeksi. "Onko sulla ollut muita? Olisinko mä eka?" Miksi tytöiltä aina kysytään sellaisia asioita? Ei mulle olis tullut mieleenkään tietää olenko eka. Tai myöhemmin: olinko hyvä. Tai siis, olisi aika inhottavaa kuulla olleensa edellistä huonompi... Anyway, ei se ollut ihan niin kuin kirjoissa on opetettu. Lähinnä sotkuista sähellystä - kortsu meni kyllä ihan helposti päälle, mutta myöhemmin meillä nousi eteen kysymys: miten se hävitetään? Tai siis, ei kai sitä nyt ihan keittiön roskikseen viittis heittää... Kuulostaa vähän tyhmältä - sen uskon - mutta ei voi mitään, oltiin molemmat vielä vihreitä. Ja kyllä se siitä, nyt menee jo paljon paremmin. *virn*

Viime aikoina ollaan vaan alettu miettimään sitä kortsua uusiksi. Toisaalta onhan se ihan hyvä ja näin, mutta kyllä pillerit olis loppujen lopuksi paljon helpompia käyttää. (Ei aina tarttis miettiä, että pitääkö käydä kaupassa ennen kuin nähdään ja näin...) Mutsille oon puhunut jo pariin otteeseen silleen by the way, mutta musta tuntuu, että se on vähän arvannut mistä oikein on kyse. Ei sillä, että tää mikään salaisuus ole, jotenkin vaan ällöä ajatella äidin tietävän... Mutta ihan sama - kunhan ei vaan ala mitään seksivalistusta pitämään.

Mutta toisaalta... oon mä miettinyt vähän eroakin. Me ollaan oltu yhdessä reilut 9kk, eli miltei vuosi (joulukuun 5. tulisi vuosi täyteen <3 < /3 ). Hirveen pitkä aika silleen. Emmä tiijä, meillä on mennyt tosi hyvin ja näin, se vaan. Mä oon alkanut vaan ajatteleen, ettei me loppujen lopuksi olla edes niin samanlaisia. Molemmilla on ne omat jutut, ja yhteistä aikaa on tosi vaikea löytää. Puhumattakaan siitä, että opiskelujen takia meille tulee reilut 150 kilometriä välimatkaa... Äh, menee taas ihan liian vaikeeksi kaikki. ):

- - - - -

Nokun tekee mieli kirjoittaa, enkä jaksa jatkaa tuota yhtä novellianikaan. Sitä kirjoittaessa kun pitäisi oikeasti _ajatella_. ;)

Häröjä ajatuksia

But it's not really a sin
I mean, if you don't feel a thing
Or if you feel, and enjoy
- And I bet you will -
'Cause after all,
God loves us the way we are
And the way we feel
Right?

Jotain säälittävää raapustelua, joka putkahti vain yks'kaksi mieleen luettuani roolipelistä nimeltä It's not a sin.

Uutisista - noin niin kuin vaihteeksi...

"Vaikka olen pohjimmiltani
Aivan tavallinen työn sankari,
Saatan ottaa kantaa
Asioihin, joita en tunne"

~Sadetanssi

Ah, flunssa. Lueskelen täällä taas vaihteeksi iltasanomien ja hesarin nettisivuja. Oli mennä taas niin masentavaksi, että suunnittelin heittäväni koneen tuohon läheiseen jokeen, mutta pitempien pohdiskelujen jälkeen se tuskin olisi edes maksanut vaivaa. Jos en lukisi näitä uutisia netistä, näkisin ne kuitenkin televisiosta. (Ja sitähän nyt ei voi heittää menemään CSI:n takia... ;) )

Olihan niitä suhteellisen hyviä uutisiakin, en minä sitä kiellä. Jenni Haukio, tämä Niinistön nuori edustusvaimo, esimerkiksi aikoo julkaista uuden runokirjan. Sinällään koko runokirja on minulle yhdentekevää, mutta on vain aina mukavaa lukea jotain tähän Suomen ihannepariin liittyen. Jotenkin epäilyttävähän heidän avioliittonsa on, mutta sallitakoon näille Suomenkin päättäjille vähän hupia kamarin puolelle - kunhan ei vain ala menemään Berluskonin kaltaiseksi irstailuksi useampien tyttösten kanssa.

Uni

Näin taas unta sodasta. Olen nyt nähnyt siitä kolmesti unta viimeisen kahden vuoden sisällä. Aikaisemmissa unissa, joista olen kertonut myös täällä, sota on merkinnyt lähinnä hämmennystä ja epätietoisuutta; mikä polku valita ja mikä jättää taakse. Tällä kertaa sodalla oli kuitenkin pikemminkin yksinäisyyttä kuvaava merkitys:

Suomi oli joutunut sotaan. Vihollisten pommikoneet kiisivät lakeuksien yli tuhoa kylväen, ja siviilit lähetettiin kauemmas, turvaan jonnekin muualle. Meidät muut, joista nuorimmat olivat hädin tuskin viidentoista, vanhimmat lähempänä kuolemaa kuin elämää, opetettiin taistelemaan. Meidät opetettiin ampumaan vihollisiksi miellettyjä ihmisiä, olentoja joiden pelosta ei piitattu, juoksemaan vallihautoihin pakoon ja maastoutumaan tulituksen tieltä. Ja sitten meidät lähetettiin sotimaan.

Kotona, lomalla, tutut kyselivät miten minä pystyin siihen. Mitä minä tunsin tappaessani ihmisiä ja nukkuessani paljaan taivaan alla kuullen ainoastaan aseiden tauottoman tulituksen ja ihmisten huudot. Minä kerroin etten tuntenut mitään, ja he väittivät minua valehtelijaksi, ajattelivat minun yrittävän olla kovempi kuin oikeasti olen. Siksi he kysyivät yhä uudestaan ja uudestaan: "Mitä sinä tunnet? Mitä sinä tunnet ampuessasi toisia ihmisiä? Miltä sinusta tuntuu?"
Ja yhä uudelleen ja uudelleen minä katsoin heitä ja sanoin etten tuntenut mitään.

Eivätkä he ymmärtäneet.